HAKU

Helmikuun lukupiirikirjana luimme Zadie Smithin Swing time romaania. Kirjan nimi on sama suomeksi ja englanniksi ja me tartuimme kaikki tällä kertaa suomennettuun versioon. Osa meistä on lukenut Zadie Smithin kirjoja aikaisemminkin ja totesimme aikaisempien kokemustemme perusteella, ettei Smithin romaaneja ole aina helpointa ymmärtää. Niinpä päätimme tarttua tähän haasteeseen mahdollisimman turvallisella maaperällä, suomeksi. Swing time ei kuitenkaan ollut meille hankala rakenteeltaan tai kieleltään, vaikka sen virkkeet ovatkin monipolvisia. Teos myös liikkuu useammassa ajassa, mutta liikuskelua oli helppo seurata ja lukeminen soljui mukavasti eteenpäin. Silti vain yksi meistä oli lukenut kirjan loppuun asti lukupiiritapaamiseen mennessä. Useammalta kirja oli jäänyt kesken siitä syystä, että aika oli loppunut kesken. Teos on pitkä ja tapahtumien tempo myös hidastuu etenkin viimeisen kolmanneksen osalla. Lisäksi tarinaa oli kiva makustella pikkuhiljaa. Kirjailija on rakentanut romaaniin niin tarkkanäköisiä ihmiskuvauksia, että niitä on mielekästä ihastella ja seurata tarkemmin. Totesimme yhdessä, että oli virkistävää lukea vähän vanhempi suomennos. Joissakin uudemmissa käännöksissä olemme joutuneet harmittelemaan käännöksen laatua, jonka uskomme johtuvan nykyisestä kiireestä, resurssipulasta ja tekoälyavusteiden käytöstä. Swing timen kieli on kaunista ja käännös laadukas. “Myös Lontoossa oli tapahtunut niinä kuukausina paljon sellaista mikä tuntui henkeäsalpaavalta: olin luopunut vihdoin asunnostani, joka oli käyttämättömänä, ja seissyt tungoksessa vaalitilaisuudessa odottamassa kaiken yötä, että sinisolmioinen mies nousisi lavalle ja myöntäisi punapukuisen äitini voittaneen.” Tapahtumia seurataan nimettömäksi jäävän hahmon näkökulmasta, tämän lapsuudesta aikuisuuteen. Lapsuudessa elämää määrittää ystävyys Tracyyn, toiseen mustaan tyttöön, poliittisista ja sosiaalisista asioista kiinnostuneen mustan äidin tarkkailu sekä valkoisen isän hoiva, joka loppuu, kun isän läsnäolo pikkuhiljaa kuihtuu päähenkilön elämästä. Tracy ja päähenkilö haaveilevat molemmat tanssijan urasta. He käyvät tanssitunneilla, jäljittelevät elokuvien ja musiikkivideoiden liikkeitä ja etsivät etenkin itsensä näköisiä esikuvia. Tracy vaikuttaa kuitenkin olevan ainoa, jolla on riittävät lahjat tanssijan uraan. Lisäksi päähenkilön äiti toivoo päähenkilölle aivan toisenlaista tulevaisuutta. “Ja sitten kokouksen ollessa lopuillaan, tapahtui jotain ihmeellistä: Zoe liukui alas pöydältä, jolla oli siihen asti istunut nahkahousut jalassa ja yllään tuubitoppi – jonka alta saattoi nähdä vilauksen ruskeasta, timmistä vatsasta sekä jalokivimäisestä napakorusta –, ravisteli leijonanharjamaista puolikaribialaista kiharapehkoaan, kääntyi minuun päin huolettomasti aivan kuin ei mitään ja sanoi: ‘Saat hakea hänet silloin alakerrasta ja viedä hänet B-12 studioon, olla seurana ja hankkia hänelle mitä ikinä hän tahtookin.’” Nuorena aikuisena päähenkilö on päätynyt kuuluisan poplaulajan avustajaksi, supertähti Aimeen varjoon. Valkoinen nainen johdattaa päähenkilöä ympäri Lontoota ja myös Länsi-Afrikkaan mukaan koulunrakennusprojektiin. Tracyyn päähenkilö ei ole pitänyt lainkaan yhteyttä. Silti ystävysten yhteys ei ole täysin kadonnut. “Mutta minä en kertonut Aimeelle siitä, vaan Traceysta. Kuvitella, Traceystä. Kerroin koko yhteisen historiamme, tapahtumien järjestys liukui sekavasti edestakaisin ajassa ja vodkapöhnässä, kaikki kauna suurempana, meluisat asiat joko pienentyneinä tai tuhottuina, ja mitä pitempään puhuin, sitä selvemmin huomasin ja ymmärsin – ikään kuin totuus olisi ollut upoksissa ja pulpahtanut esiin vodkakaivosta –, että oikeastaan Lontoossa oli sattunut vain yksi asia: olin nähnyt Traceyn.” Lukupiirissä pidimme erityisesti Tracyn hahmosta ja kaverusten kiinnostavasta dynamiikasta, jossa heijastuu lapsuuden ystävyssuhteisiin kuuluvat erilaiset tunteet sekä laajemmin perheiden taustan, kasvatuksen ja varallisuuden erot. Tracyn hahmo tuntui mielestämme ilahduttavan uskottavalta ja hänen käytöksensä osuvan kuvaavalta. Aikuisuudessakin kiinnostavaa oli edelleen suhde Tracyyn, vaikka se onkin päähenkilön elämässä jäänyt taka-alalle. Aimeen hahmo taas ei kiinnostanut kaikkia ja vaikka Länsi-Afrikassa vietettyä aikaa oli ihana seurata, käytettiin Aimeen juonikuvioihin osan mielestä ihan liikaa aikaa. “Lähes huomaamattani olin antanut ystävyyssuhteiden kuihtua. Niinpä menin sinne yksin, hankkiuduin humalaan ja päädyin makaamaan portsarin, Philadelphiasta olevan ison amerikkalaisen kanssa, joka väitti pelanneensa joskus ammattilaiskoripalloa. Kuten useimmat sen alan ihmiset – kuten myös Granger –, mies oli palkattu työhön pituutensa ja ihonvärinsä, uhkaavaksi mielletyn yhdistelmän, vuoksi. Sauhuteltuani hänen kanssaan kaksi minuuttia huomasin, että hän oli rooliinsa huonosti sopiva lempeäsieluinen tyyppi, joka eli sovussa maailmankaikkeuden kanssa.” Afrikan maata, jossa kirjassa vietetään aikaa, ei missään vaiheessa nimetä, mutta meidän lukupiirissämme se tunnistettiin Gambiaksi. Pohdimme lukupiirissä syitä sille, miksei maan nimeä missään vaiheessa mainita. Tykkäsimme Gambian elämään liittyvistä kertomuksista ja koimme samaistumisen tunteita, vaikkeivät kaikki meistä ole juuri Gambiassa käyneetkään. Olisimme kuitenkin siis tarvinneet lisää aikaa kirjan lukemiselle. Yksi kuukausi ei ainakaan meille tämän kanssa riittänyt ja moni sanoi tapaamisessa aikovansa jatkaa teoksen lukemista vielä loppuun asti. Tarinan tahti kuitenkin selvästi hidastuu loppua kohden ja alun innostus tuntui vähän osalta hiipuneen. Katsotaan siis tuleeko viimeisetkin sivut vielä luettua, vai jääkö tämä joiltakin vain rehellisesti kesken. Swing Time, Zadie Smith, WSOY, 2017 Suomentanut Irmeli Ruuska Englanninkielinen alkuteos: Swing time, 2016

Viimeisen parin vuoden aikana Kustantamo S&S on kääntänyt ja julkaissut useamman Jamaica Kincaidin teoksen . Olen kolme edellistä jo lukenut ja tykästynyt Kincaidin maalailevaan ja rauhalliseen kerrontaan, joten päätin tähänkin teokseen tarttua. Äitini omaelämäkerta sijoittuu Dominican saarelle ja kertoo mustan naisen, Xuelan, elämästä. Hän on päähenkilönä etäinen ja piiloutunut kuorensa alle, mutta fiksu, vahva ja päättäväinen. Xuelan äiti on menehtynyt synnytyksessä ja isä ollut etäinen koko Xuelan elämän ajan. Ensimmäiset vuotensa Xuela asuu erossa isästään, mutta tämän mentyä uusiin naimisiin Xuela muuttaa asumaan isänsä ja isän uuden perheen pariin.  “En koskaan oppinut rakastamaan sitä naista, jonka hoiviin isä minut jätti, naista, joka ei ollut epäystävällinen mutta joka ei voinut olla lempeä siksi ettei osannut – ja voi olla, etten rakastanut häntä siksi että minäkään en osannut rakastaa.” Xuelan tarina on paikoin rankka. Hän oppii selviämään kaikesta itsekseen ilman muiden apua tai huolenpitoa. Isän vaimo ja uudet sisarukset eivät hyväksy häntä kunnolla perheeseen ja Xuela jää ulkopuolelle perheen toiminnasta. Nuoren tytön elämässä on muutamia ihmisiä, joihin hän luo ystävyyssuhteen kaltaisia suhteita. Monia tapahtumia katsotaan kuitenkin etäisesti ja tarina vähän kuin vain lipuu eteenpäin. Rankkoja asioita tapahtuu, mutta niihin ei sen enempää syvennytä. “Hän teki minulle lahjaksi kaulakorun kuivatuista marjoista, kiillotetusta puusta, pikkukivistä ja näkinkengistä. Koru oli kaunis, liian kaunis lapselle, mutta lapsi, oikea lapsi, olisi häikäistynyt siitä, langennut sen lumoon ja ripustanut sen kaulaansa saman tien. Minä en ollut oikea lapsi.” Kirjassa kuvataan Xuelan ajatusmaailmaa hänen vanhemmistaan, vanhemmuudesta yleensäkin ja ihmissuhteista. Muutama mies on myös läsnä tarinassa, toinen joka palvoo Xuelaa ja toinen, jota Xuela rakastaa palavasti.  Tavallaan Xuelan hälläväliä asenne on kiehtova. Se, kuinka hän vain katsoo nykyhetkeä tai tulevaisuutta, miettimättä mennyttä. Teoksessa on kivasti kuvailtu myös ihmisiä ja Xuelalla on terve tapa nähdä itsensä kauniina, vaikka hänen ympärillään onkin paljon koppavia valkoisia naisia ja kauneusihanteet poikkeavat hänen omista piirteistään. Xuelan äiti oli karibialaista kansaa ja isän isä taas valkoinen mies englannista. “hän ei verrannut sen pintaa satiiniin tai silkkiin, sillä äitiin ei ollut liitetty erityistä kallisarvoisuutta tai kauneutta, hänen ihonvärinsä – ruskea, auringonlaskun lopun syvä oranssi” Huomaan, että paikoin kirjaa odotin jotain tapahtuvan, mutta teos on selkeästi vain enemmän kuvailua, joka on ollut tyypillistä kirjailijalle. Odotin kuitenkin enemmän jotain punaista lankaa tai muutakin kuin vain ajatuksen virtaa. Tykkäsin kuitenkin tästäkin teoksesta ja aina paikoin uppouduin täysillä kirjan ihanaan kuvailuun. Tähän hetkeen olisin kaivannut jotain menevämpää teosta. Tämä taas sopisi mielestäni paremmin pysähtyneisiin kesäpäiviin, jolloin tämän tyyppiseen kerrontaan on aikaa uppoutua.  Kincaidin tyyli kirjoittaa kuitenkin edelleen vetoaa minuun ja suomennoksen kanssa on tehty hyvää työtä. Teksti on ilmavaa ja soljuu kauniisti eteenpäin, vaikka teoksissa käsitellään myös rankkojakin yhteiskunnallisia ajatuksia ja asioita. Äitini omaelämäkerta, Jamaica Kincaid, S&S, 2025 Suomentanut Kaijamari Sivill ja Helka Sivill Englanninkielinen alkuteos: My Mother, 1996

Liian kaukana on Blacklist-sarjan toinen ja viimeinen osa. Me aloitimme sarjan lukemisen kesällä 2024, kun sen ensimmäinen osa, Niin lähellä , julkaistiin suomeksi. Ensimmäisen osan tahti oli meille alussa aivan liian hidas. Paljon aikaa kului seksikohtauksia ja epämiellyttävien hahmojen ajatuksia seuratessa, mutta ihan lopussa meininki yhtäkkiä muuttui. Lukijalle paljastui suuria salaisuuksia, sivuille ilmestyi toimintaa ja tapahtumiin päästiin kunnolla käsiksi. Loppuosa houkuttelikin meidät tarttumaan sarjan tuoreeseen päätösosaan. Toivoimme, että Liian kaukana jatkaisi suoraan ensimmäisen osan toiminnasta, mutta aivan niin ei käynyt. Toisessa osassa on samankaltainen rakenne kuin ensimmäisessä, eli kunnon toiminta odotutti itseään pitkälle yli puolenvälin kirjaa. “Kane, olen tehnyt lopun kaikesta ja kaikista, joista olen ikinä välittänyt, suojellakseni pakkomiellettä sinusta. Siitä huolimatta mikään ei ole koskaan ollut yhtä vaikeaa kuin nähdä sinun lähtevän – vaikka sitten ihan vain arkisesti töihin, niin kuin tänään.” Tarinaa seurataan edelleen Lilyn, Aliyahin, Amyn ja Witten näkökulmista. Meitä edellisessä kirjassa turhauttaneita elementtejä löytyy kerronnasta edelleen. Kaikkia panettaa jatkuvasti, muiden seksielämää ja vetovoimaa ruoditaan oikein roppakaupalla ja naisten näkökulmista kuultaa vihaa ja katkeruutta toisia naisia kohtaan. Tässä osassa hahmoissa tapahtuu kuitenkin myös kehitystä ja muutosta kiinnostavampiin suuntiin. Naisten taustatarinoihin keskitytään enemmän. Lilystä paljastuu paljon uusia salaisuuksia menneisyyden kautta. Hänen mysteerinsä selviää vihdoin, ja jo kohtuu varhaisessa vaiheessa kirjaa. Amyn ympärillä alkaa tapahtua kummia ja hän epäilee jonkun yrittävän peukaloida elämäänsä. Aliyahin hahmo on kärsinyt aikalailla menneisyydessään ja myös lukijan on seurattava tätä kärsimystä jonkin verran. “Toisinaan, yleensä loma-aikoina, katselin neljää lastani ja ajattelin, etteivät he milloinkaan saisi aidosti tuntea minua. Tein kaikkeni varmistaakseni sen. Olihan tyytyväisen esittäminen yksinäistä, mutta se oli hinta, jonka sain maksaa varjellakseni heidän lapsuuttaan kaikelta rumalta.” Ensimmäisen osan tavoin teksti on sujuvaa, nopeaa ja helppolukuista. Tarina on toimiva myös äänikirjana. Etenkin jos ensimmäisestä kirjasta tykkäsi, tämä on varmasti iloinen yllätys, vaikka seksiä ja sen kuvailua tässä on selvästi vähemmän kuin ykkösessä. Tarinaan saadaan kuitenkin toivotut paljastukset ja hahmojen ajatuksiin pääsee uppoutumaan vielä hetkeksi. “”Juuri tässä, Kane. Juuri nyt!’ Nykäisin sinut kasvokkain kanssani, tulin aivan lähellesi ja suutelin sinua kostealla, avosuisella halulla.” Liian Kaukana, Sylvia Day, Tammi, 2024 Suomentanut Taimi Tornikoski Englanninkielinen alkuteos: Too Far, 2023

Tulevat tapahtumat Tällä sivulla ilmoitamme tulevista tapahtumista. Lapsiperheiden lukuhetki kallion kirjastossa la 29.3. klo 13-15 Tervetuloa koko perheen voimin Kallion kirjastoon tutustumaan moninaista representaatiota sisältävään lastenkirjallisuuteen! POC-lukupiirin Aracelis ja Téri saapuvat Kallion kirjaston lastenosaston Satulinnaan jakamaan perheille kirjavinkkejä POC-kirjailijoilta ja lukemaan ääneen lastenkirjoja. Tapahtumassa pääsee selailemaan ja lainaamaan kotiin lastenkirjoja, joissa seikkailee mustia ja ruskeita hahmoja! POC-lukupiirin lukuhetki lapsiperheille on ihan kaikille avoin tapahtuma, johon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tapahtumassa on tarjolla myös pientä evästä. POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttelyt Kirjanäyttelystä voit käydä kätevästi lainaamassa POC-kirjailijoiden teoksia. Nopeimmat voi myös napata mukaansa POC-lukupiirin kirjanmerkin ja tarran! Näyttelyitä on esillä seuraavissa kirjastoissa: Tapanilan kirjasto, Helsinki 1.-31.3. Töölön kirjasto, Helsinki 10.-30.3. Tikkurilan kirjasto, Vantaa 17.–30.3. Kallion kirjasto, Helsinki 31.3.-13.4. (Lasten- ja nuorten kirjoja 1. kerroksessa) Pääkirjasto Metso, Tampere 14.4.–4.5. (lasten- ja nuortenosasto) Lukuhetki ensimmäistä kertaa Tekstin talolla ma 14.4. klo 17-19 Lukuhetkessä tarkoituksena on kerääntyä yhteiseen tilaan lukemaan kirjoja, juttelemaan ja napostelemaan herkkuja. Lukuhetkeen voi saapua just niin pitkäksi aikaa kun itestä tuntuu hyvältä annetun kahden tunnin sisällä. Saa siis tulla myöhässä ja lähteä ajoissa. Tapahtuma on suunnattu mustille ja ruskeille lukijoille, koska sillä tavoitellaan vertaistuellista turvallisempaa tilaa. Ota oma kirja mukaan tai tuu lukemaan jotain meidän hyllystä löytyvää. Kirjoja on kaiken ikäisille. Me myös mielellämme vinkataan sulle luettavaa! Tavataan Tekstin talolla neljännen kerroksen Kirjastohuoneessa . Voit laittaa meille viestiä Instagramissa tai sähköpostitse (poc.lukupiiri@gmail.com ), jos tarvitset tarkempia saapumisohjeita tai esteettömyystietoja. Lapsiperheiden lukuhetki Turun pääkirjastossa Ke 23.4. klo 16:30-18 Tervetuloa koko perheen voimin Turun pääkirjastoon tutustumaan moninaista representaatiota sisältävään lastenkirjallisuuteen! POC-lukupiirin Aracelis ja Téri saapuvat Turun pääkirjaston lastenosasto Saagaan jakamaan perheille kirjavinkkejä POC-kirjailijoilta ja lukemaan ääneen lastenkirjoja. Tapahtumassa pääsee selailemaan ja lainaamaan kotiin lastenkirjoja, joissa seikkailee mustia ja ruskeita hahmoja! POC-lukupiirin lukuhetki lapsiperheille on ihan kaikille avoin tapahtuma, johon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tutustu täältä POC-lukupiirin turvallisemman tilan periaatteisiin. Seuraathan meitä jo Instagramissa @poc_lukupiiri? Ilmoitamme Instagramissa aina ensimmäiseksi tulevista tapahtumistamme.

Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden teoksista ja sekä artikkeleja liittyen kirjallisuuteen ja representaatioon. Tervetuloa POC-lukupiirin nettisivuille! POC-lukupiiri on kirjallisuushanke, jonka ensisijaisena tarkoituksena on nostaa esiin POC-kirjailijoiden teoksia sekä tarjota parempaa representaatiota mustille ja ruskeille lukijoille. Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden kirjoista sekä tekstejä liittyen kirjallisuuteen, niin POC-lukupiiri hankkeen työryhmältä kuin vieraskyniltäkin. Nettisivuille julkaistaan säännöllisesti uusia kirja-arvioita POC-kirjailijoiden kirjoista ympäri maailman. POC = people of colour = mustat ja ruskeat tyypit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uusimmat julkaisut Venus ja minä, Emi Yagi Lapsena Rikan ylle ilmestyy keltainen sadetakki, jonka muovinen huppu ja toisinaan kiristyvä vetoketju eivät ole jättäneet tätä rauhaan... Atlas – Paradoksi, Olivie Blake Olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että trilogioiden keskimmäiset osat ovat suunnilleen aina heikkoja. Hahmot ja maailma on jo esitelty,... Atlas – Valitut, Olivie Blake Aikuisille suunnatussa fantasiaromaanissa kuusi nuorta aikuista valitaan kokelaiksi salaiseen Aleksandrian seuraan. Libby, Nico, Tristan,...

POC-lukupiiri hanke, Aracelis Correa ja Téri Zambrano esiteltynä. POC-lukupiiri POC-lukupiiri on laaja kirjallisuushanke, jonka taustalla toimivat Aracelis Correa ja Téri Zambrano. POC-lukupiirin ensisijaisena tarkoituksena on lisätä POC-kirjailijoiden teosten näkyvyyttä sekä tarjota vertaistukea ja parempaa representaatiota POC-tyypeille Suomessa. Hankkeen pääkanavana toimii Instagram. Lisäksi ylläpidämme Tiktok-tiliä ja löydymme Facebookista. Sosiaalisessa mediassa olemme @poc_lukupiiri. Järjestämme myös kirjallisuustapahtumia, joista voit lukea lisää täältä . POC-lukupiiri on perustettu alkusyksystä 2020. Maaliskuusta 2022 lähtien se on ollut myös rekisteröity järjestö POC-lukupiiri ry. Aracelis Correa , 28-vuotias helsinkiläinen, kuubalainen ja suomalainen Olen lapsesta asti lukenut paljon, mutta vuosien varrella etenkin kaunokirjallisuuden lukemisesta on tullut pidempiäkin taukoja. POC-lukupiirin ja kirjallisuudesta löytyneen representaation myötä olen innostunut lukemisesta ihan uudella tavalla ja alkanut lukea paljon laajemmin kaunokirjallisuutta. Luen sekä painettuja kirjoja että äänikirjoja. Mieluiten luen fantasiaa tai ajatuksia herättäviä tarinoita elämästä. Parasta kirjoissa on yllätyksellisyys, oivallukset ja samaistuttavuus, sekä tarinat, jotka ovat jollain tavalla kaukana omasta elämästäni ja siksi kurkistusikkunoita toisiin todellisuuksiin. Lukemisen lisäksi opiskelen kultasepäksi, teen keramiikkaa, pelaan lautapelejä, kirjoittelen, vietän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa ja tuijottelen sarjoja. Téri Zambrano, 30 -vuotias helsinkiläinen, suomalainen ja meksikolainen sekä pienen koululaisen äiti. Minulle on luettu paljon lapsena ja se on ollut myös meidän perheen yhteinen harrastus. Muistan kesät rannalla kun äiti luki meille ääneen kirjoja ja loikoiltiin vilteillä auringon paisteessa. Olen lukenut itsekin vaihtelevasti vuosien varrella, mutta nyt POC-lukupiirin myötä olen alkanut lukemaan taas säännöllisemmin ja kiinnittämään enemmän huomiota siihen mitä luen. Tykkään uppoutua laajasti aika kaikenlaisiin kirjoihin, mutta nyt mun suosikkeihin on valikoitunut etenkin fantasiaa ja vanhemmuutta käsitteleviä teoksia. Lukemisen lisäksi nautin muun muassa kirjoittamisesta, taiteesta, piirtämisestä, pelaamisesta, tanssista ja luonnossa samoilusta. Opiskelen parhaillaan myös konservointia ja museoalaa. POC-lukupiirin tukijat POC-lukupiirin työskentelyä tukee tällä hetkellä Minela säätiö ja Helsingin kaupunki. POC-lukupiirin toimintaa on ollut aikaisemmin mahdollistamassa myös Alfred Kordelinin säätiö, Opetus-ja kulttuuriministeriö. Taiteen edistämiskeskus, Tampereen kaupunki, Helsingin kaupunki ja Espoon kaupunki. POC-lukupiiri logon kuvitus ja graafinen suunnittelu: Kathleen Dieme POC-lukupiiristä mediassa Téri Zambrano lukee työkseen, vaikka se on ollut hänelle vaikeaa lapsesta saakka: ”Olisipa joku kertonut, että on ok olla myös hidas lukija” - Yle uutiset 19.11.2022 Suget efter litteratur av icke-vita författare satte spinn på deras bokcirkel - Hufvudstadsbladet 8/2022 Näihin kirjoihin et välttämättä ole vielä tarttunut – poc-lukupiiri suosittelee ruskeiden ja mustien kirjailijoiden teoksia loman lukuhetkiin - Turun Sanomat 6/2022 Minä suosittelen: POC-lukupiiri - Le Monde diplomatique 5/2022 Globaalikasvatusta-podcast: Normeja purkamassa - Fingo Uutiset 11.3.2022 Haastattelu - Maailman kuvalehti 10/2021 Keskustelua representaatiosta ja rasismista kirjallisuudessa - Helsingin kirjamessut 2021 Keskustelua representaatiosta ja rasismista kirjallisuudessa POC-lukupiirin kanssa - Yhteiset Lapsemme 4/2021 Monipuolisuutta hahmoihin - HS Lasten uutiset 9/2021 Talviloman lukuvinkit - Kotiliesi 2/2022