HAKU

Aiden Thomasin Hautausmaan pojat sijoittuu Yhdysvaltojen latinalaiseen yhteisöön ja kirjaimellisesti hautausmaalle, jossa asuu brujexien yhteisö. Brujexit ovat ihmisiä, joilla on erityinen yhteys Rouva Kuolemaan ja omaavat sen takia voimat, joilla he voivat parantaa sairaita sekä auttaa kuolleita siirtymään tuonpuoleiseen. “Keittiöön johtava ovi avautui, ja Yadrielin abuelita tulla tömisti autotalliin. Yadriel ja tío huokaisivat yhteen ääneen. Monen sukupolven latinx-taloudessa eläminen tarkoitti, että yksityisyys oli tavattoman häilyvä käsite.” Brujexien kulttuuriin kuuluu 15-vuotiaille suunnattu tärkeä rituaali, jonka kautta he saavat täysivoimaiset voimat käyttöönsä ja luvan auttaa henkiä. Vanhojen perinteiden mukaan rituaali on erilainen tytöille ja pojille ja sukupuoli määrittää millaiset voimat he saavat käyttöönsä. Yadriel 16-vuotiaana transsukupuolisena poikana tietää olevansa brujo ja on päättänyt suorittaa itsekseen serkkunsa avustuksella brujoille suunnatun rituaalin, johon hänen yhteisönsä ei ole antanut hänelle lupaa. Samana päivänä kun Yadriel saa salassa suoritettua rituaalinsa, eräs yhteisön brujoista kuolee mystisesti. Yadriel päättää auttaa brujon ruumiin etsimisessä todistaakseen yhteisölleen voimiensa todellisuuden, mutta törmääkin toiseen kummallisissa olosuhteissa kuolleeseen henkeen, Julianiin. “Mutta kukaan ei huutanut hänen peräänsä. Ei silloin, kun hän pujotteli läpi brujxien meren. Ei silloinkaan, kun hän poistui kirkolta. Vain kuolleet tarkkailivat, kun hän juoksi hautakivien välistä takaisin talolle, ja kuolleetkin pysyttelivät hiljaa,” Hautausmaan pojat kertoo kiinnostavasti ja uskottavasti Yadrielin ja Julianin tutustumisesta ja suhteen syvenemisestä yhteisen selvitystyön ohella. Molemmat hahmoista ovat virkistävän sympaattisia ja heidän missionsa selvittää, mitä ihmettä hautausmaalla on tapahtunut, pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Kirjan alussa tulee pari rajumpaa selkkausta Yadrielin ja hänen transfobiaa potevien sukulaistensa kanssa ja etenkin Aracelis meinasi turhautua kirjaan heti alussa. Onneksi väkivaltaisia tilanteita ei kuitenkaan viljelty enää myöhemmin tarinassa ja tykkäsimmekin loppujen lopuksi molemmat tästä todella paljon. Kirjan lopusta löytyvistä kiitoksista pääsi kivasti myös kuulemaan kirjailijan omaa taustaa kirjan luomisprosessista. Tätä teosta voimme suositella lämpimästi! Hautausmaan pojat, Aiden Thomas, Karisto, 2021 Suomentanut Inka Parpola Englanninkielinen alkuteos: Cemetery boys, 2020

Nolo elämäni: Olisinpa tähtitoimittaja on Rachel Reneé Russellin luoman kirjasarjan viides osa. Kirjasarja on suunnattu 9-14-vuotiaille lapsille ja nuorille. Kirjat on kirjoitettu päiväkirjamuotoon ja ne kertovat 14-vuotiaasta Nikkistä. Me emme olleet lukeneet aikaisempia osia lainkaan ennen tähän tarttumista, mutta se ei onneksi haitannut. Mukaan pääsi helposti kesken sarjankin. “Chloe ja Zoey juoksivat pihatien vasemmalla puolella kasvavan ison puun luokse, minä oikealla puolella kasvavan. Sitten heittelimme kuin vimmattuna vessapaperia niiden oksille, kunnes molemmat puut näyttivät jättimäisiltä muumioilta.” Sarjan viides osa alkaa suurella paprutuksella, jonka Nikki toteuttaa ystäviensä kanssa arkkivihollisensa MacKenzien pihaan. He sotkevat vessapaperilla MaxKenzien perheen etupihan. Tämä kyseinen paprutus tuntuu aluksi hyvältä idealta, mutta jää kuitenkin vaivaamaan Nikkiä. Paprutuksen murehtiminen sekä ihastus koulun poikaan, Brandoniin, ajavat Nikkin koululehteen jakamaan nimettömiä vinkkejä muille opiskelijoille. Kirjassa kuvataan teinin tunne-elämää, johon voi eläytyä täysillä. Teos vei meidät mukanaan Nikkin vauhdikkaaseen ja noloon elämään ja lukiessa sivut kääntyivät innokkaasti ja vauhdilla. Teoksessa käsitellään osuvasti tavallisia asioita kuten ystävyyttä, ihastuksia, uusia haasteita ja perhesuhteita. “Kaikki oli päivänselvää! MacKenzie oli viimein kielinyt minusta, joten nyt HÄNEN isänsä halusi vähän jutella MINUN isäni kanssa.” Russel on saanut sarjaan innoituksen omasta jo aikuisesta tyttärestään, ja on saanut luotua hienosti varhaisteinin ajatusmaailman. Kirja on myös kirjoitettu helppolukuiseksi ja ilmavaksi, joten voimme kuvitella, että monen nuoren on helppo tarttua Nolo elämäni -sarjaan. Kuvitus oli meille hieman pettymys ja olisimmekin kaivanneet laajempaa representaatiota myös piirrettyihin hahmoihin. Hahmot ovat keskenään todella samanlaisia; kaikki ovat todella laihoja ja kaikilla on suorat hiukset. Me haluamme kuitenkin jatkaa Nikkin päiväkirjojen lukemista, ja onneksi kesäkuussa 2022 onkin tulossa sarjan kuudes osa suomeksi. Englanniksi sarjaa on julkaistu jo yli 10 osaa, joten paljon jatkoa on luvassa. Nolo elämäni: Olisinpa tähtitoimittaja, Rachel Reneé Russell, WSOY, 2022 Suomentanut Jani Bohm Englanninkielinen alkuteos: Dork diaries: Tales from a not-so-smart miss know-it-all, 2012

Tuikku uskaltaa on Johanna Lestelän kirjoittama ja kuvittama lastenkirja sekä Tuikku-sarjan kolmas osa. Kaikissa kirjoissa seikkailee Tuikku niminen lapsi, jonka kanssa yhdessä ihmetellään maailmaa. Kolmannessa teoksessa Tuikkua jänittää uuden harrastuksen aloittaminen vaikka hänen toiveensa onkin päästä pelaamaan jalkapalloa. Keskustelu äidin ja muiden lasten kanssa sekä Tuikun oma tahto onneksi voittavat tämän pelon. “`Joo`, Tuikku huokaa. `Nyt minusta ei voi tulla jalkapallon pelaajaa.` `Voi Tuikku! Aina voi yrittää uudestaan.`, äiti lohduttaa. `Huomenna on uusi päivä!`” Tuikku uskaltaa -teoksen myötä on helppoa jutella oman lapsen kanssa jännittämisestä ja peloista uuden äärellä sekä kuinka nämä pelot voidaan voittaa. Aikaisemmissakin teoksissa on aina jokin aihe, jonka avulla voi avata keskustelua lapsen kanssa kirjaa lukiessa. Ensimmäisessä osassa muun muassa Tuikkua ei osannut sanoittaa tunteitaan, mutta turvallisten aikuisten ympäröimänä sekin helpotti. Kirjat on suunnattu päiväkotilaisille ja ovat sopivan lyhyitä, jotta lapsi jaksaa seurata tekstin hyvin alusta loppuun. Selkeät kuvat myös havainnollistavat ja tuovat lisää ulottuvuutta itse tarinaan. “Kotona Tuikku Löytää lattialta lankakerän. Tuikku harhauttaa, pujottelee ja potkaisee…” Tuikku-sarjasta on aikaisemmin julkaistu Tuikun tärkeä tehtävä sekä Tuikku ja pimeän mörkö. Tuikku uskaltaa, Johanna Lestelä, Otava, 2021

Tuikku ja pimeän mörkö on Tuikku-sarjan itsenäinen jatko-osa. Se jatkaa samalla teemalla kun aikaisempikin Johanna Lestelän teos, mutta käsittelee tällä kertaa pelkoja ja niiden voittamista sekä Tuikun harmituksia vanhempien määräämisestä “Tuikkua suututtaa. Miksi aikuiset saavat määrätä, milloin pitää mennä nukkumaan.” Tuikku ja pimeän mörkö -kirjassa Tuikkua vähän suututtaa äiti. Tuikun mielestä äiti määrää kaikesta ja hänen tekisi mieli tehdä kaikki täysin vastakkain. Ennen nukkumaanmenoa kuitenkin Tuikku ja hänen äitinsä saa sovittua erimielisyydet, pyytävät toisiltaan anteeksi ja antavat toisilleen suuren halauksen. Tuikku asuu yhdessä äitinsä kanssa Suomessa, mutta on paljon yhteydessä Nigeriassa asuvaan Babaansa. Illalla rauhoittumisen jälkeen Tuikku soittaa vielä baballe hyvää yötä juuri ennen nukkumaan menoa. “`O`daaro`, baba sanoo jorubaksi puhelun päätteeksi ja lähettää monta lentosuukkoa. `Hyvää yötä baba!` Tuikku vastaa. Tuikku-sarjasta on aikaisemmin julkaistu Tuikun tärkeä tehtävä. Tuikku ja pimeän mörkö, Johanna Lestelä, Otava, 2020

Elizabeth Acevedon Maata jalkojen alle on nuorille aikuisille suunnattu säeromaani. Se kertoo kahdesta tytöstä, jotka eivät tiedä olevansa sisaruksia. Toinen tytöistä asuu Dominikaanisessa tasavallassa ja toinen Yhdysvalloissa, eivätkä he ole koskaan tavanneet toisiaan. Kun heidän isänsä kuolee lentokoneonnettomuudessa, salaisuudet kahdesta perheestä paljastuvat. Tarinan lähtökohdat on todella kiinnostavat ja kirjan alku piti meitä otteessaan kauniilla kerronnalla ja uskottavilla hahmoilla. Jossakin vaiheessa tempo kuitenkin hidastui ja tarina jäi junnaamaan. "Olet tumma & aina ollut kaunis: kuin yö, kuin tähti räjähdettyään, kuin obsidiaani, onyksi & gagaatti kallisarvoinen." Molemmat sisaruksista toimivat vuorotellen säeromaanin kertojina. Me menimme alussa sekaisin, ennen kuin tajusimme että teoksessa tosiaan on kaksi kertojaa ja luvuissa on selvästi merkittynä kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. “Käsivarret väsyvät, nivelet huutavat. Haluan uida, kunnes olen osa tätä vettä. Maailma hälvenee, kun on pinnan alla & valtameri kuiskii jää jää jää.” Maata jalkojen alle kuvaa suurimmaksi osaksi sisarusten ja perheiden surua ja on siksi hieman laahaava etenkin 400 sivuiseksi teokseksi. Sureminen on tietysti todellisuudessakin hidasta ja toisteista, mutta kirjaa lukiessa olisimme kaivanneet enemmän käänteitä. Kirjan parasta antia on kaunis kuvaileva kieli, joka toi vuoroin Miamin elämänrytmin ja vuoroin saaren merielämän melkein tuoksuineen ja väreineen kirjan sivuille. Kulttuurierot ja elämäntyylien eroavaisuudet nousivat selkeästi esille tarinassa ja myös niihin liittyviä tunteita tuotiin esille molempien tyttöjen näkökulmasta. “Voiko ihminen olla kotoisin paikasta, jossa ei ole koskaan käynyt? Saaren merkit ovat kaikkialla minussa, mutta mitä saari sanoisi, jos menisin sinne? Voiko ihminen väittää kodikseen paikkaa, joka ei tunne häntä, saati pidä häntä omanaan?” Yhdysvalloissa asuvalla Yahairalla on tyttöystävä, joka tuotiin ihanalla tavalla osaksi tarinaa. Suhteesta puhuttiin avoimesti ja normaaliin sävyyn, niin kuin kuuluukin. Tämä toimii hyvänä representaationa nuorille aikuisille. Maata jalkojen alle, Elizabeth Acevedo, Karisto 2021 Suomentanut Leena Ojalatva Alkuperäiskielinen alkuteos: Clap when you land, 2020

Johanna Lestelän esikoiskirja Tuikun tärkeä tehtävä aloittaa ihanan lastenkirjasarjan, jonka päähenkilönä toimii Tuikku niminen lapsi. Kirjat on suunnattu päiväkoti-ikäisille lapsille ja niistä on helposti lähestyttävän tarinan lisäksi ihanan selkeä kuvitus, joka on myös Lestelän käsialaa. Tuikku on rauhallinen lapsi, jota mietityttää monet ihan tavalliset asiat maailmassa. Hän asuu äitinsä kanssa Suomessa, mutta on paljon yhteydessä Nigeriassa asuvaan babaansa videopuheluiden välityksellä. Jokaisessa Tuikku-sarjan teoksessa on aina jokin sanoma ja opetus. Tuikun tärkeä tehtävä -kirjassa Tuikkua vaivaa jokin, mutta hänen on vaikea sanoa sitä ääneen muille. Turvalliset aikuiset ympärillä saavat hänet kuitenkin kertomaan riidasta ystävän kanssa ja asiat saadaan lopulta selvitettyä ystävysten välillä aikuisten avulla. “'Anteeksi, äiti', Tuikku sanoo. 'Ei se haittaa. Taidetaan olla molemmat vähän väsyneitä.'” Tuikku-kirjoissa on hyvä representaatio ruskeasta lapsesta, joka on monelle lapselle tärkeä näkökulma. Ruskeus ei ole kuitenkaan se mihin kirjassa keskitytään vaan ihan tavalliset arkiset asiat; miten tunteista puhutaan ja miten niitä sanoitetaan. Kirjoissa on ihanasti tuotu mukaan anteeksiantoa ja tapoja käsitellä vähän vaikeitakin aiheita joita meistä itse jokainen kohtaa arjessa. “Tuikku piirtää huolen paperille. Hän heittää huolen pönttöön ja vetää vessan.” Tuikku sarjan kaksi seuraavaa osaa ovat Tuikku ja pimeän mörkö sekä Tuikku uskaltaa. Tuikun tärkeä tehtävä, Johanna Lestelä, Otava, 2019

Blackout on nuorille aikuisille suunnattu novellikokoelma, johon on koottu kuuden mustan yhdysvaltalaisen kirjailijan novellit rakkaudesta. Kokoelma sisältää erillisiä tarinoita, joista voi kuitenkin lukiessa löytää pieniä yhteneväisyyksiä. Kaikki tarinat sijoittuvat yhteen iltaan New Yorkissa sähkökatkoksen aikaan. Novelleissa kuvataan erilaisia mustia nuoria eri elämänvaiheessaan, joilla kaikilla on omat murheensa ihastuksiin ja parisuhteisiin liittyen. Ystävyyteen tai vaikka sukulaissuhteisiin kuuluvaan rakkauteen ei näissä keskitytty. “Me katottiin toisiamme silmiin, ja mun tekisi niin mieli nojautua sitä vasten. Ihan vähäksi aikaa. Se tuntuisi niin turvalliselta… mutta mä hillitsen itseni posket punaisina.” Novellit kuvaavat eksiä, jotka jumiutuvat toistensa seuraan kävelemään pitkän matkan kotiin pimenevässä kaupungissa, ystävyksiä, joista toinen on salaa toiseen ihastunut ja kolmiodraamaa turistibussiin ahdettuna. Osa on suomennettu puhekielelle ja osa kirjakielelle. Me ihastuimme kaikkiin teoksen novelleihin ja eri teksteissä tykkäsimme eri asioista. Hahmot olivat ihanan uskottavia ja rikkoivat stereotypioita. Térin mielestä osa tarinoista jäi vähän pinnallisiksi ja hän olisi kaivannut jatkoa monelle novellille. Vaikka tarinat ovat todella erilaisia keskenään, teemoissa on samankaltaisuuksia. Me totesimme, että tarinat kannattaa ehkä lukea osissa, niin kuin Aracelis teki. Téri ahmi koko kirjan parissa osassa ja silloin novelleissa alkoi tuntua jo vähän toistoa. “Minä olen parhaillani polkemassa tulipaloa sammuksiin, kun hän kävelee sisään koiran kanssa. Kaikki vanhukset kiljuvat.” Me suosittelemme tätä kevyeksi hyvänmielen lukemiseksi nuorille ja aikuisille. Tämä voisi toimia vaikka ihaniksi iltasaduiksi tai bussilukemiseksi hektisen elämän keskelle. Suomennetun teoksen nimi on sama kuin alkuperäisessä englanninkielisessä teoksessa, mikä on meistä ihan perusteltua, koska nimen sisältämiä merkityksiä on vaikea suomentaa yhdeksi sanaksi. Kannattaa vain olla tarkkana kirjastossa, että varaa teoksen haluamalleen kielelle! Blackout; Clayton, Jackson, Stone, Thomas, Woodfolk, Yoon; Otava 2022 Suomentanut Outi Järvinen Alkuperäiskielinen alkuteos: Blackout, 2021

Angie Thomasin Betoniruusu sijoittuu Yhdysvaltoihin, 1990-luvun loppuun, ja kertoo Maverickistä. Maverick on 17-vuotias musta poika, joka asuu äitinsä kanssa Garden Heightsin lähiössä. Maverickin elämä on tasaista, mukavaa ja normaalia nuoren arkea. Hänen isänsä on niin läsnä, kuin vankilasta suinkin kykenee, hänellä on rakastava ja huolehtiva äiti, suojeleva serkku, hyviä ystäviä sekä tyttöystävä, johon hän on älyttömän rakastunut. Hänellä on myös hallinnassa oleva suhde King Lord -jengiin ja pieni tuottava sivubisnes myyden kamaa. Yhtäkkiä Maverick saa tietää isyystestistä, että hänen yhden yön säädön kolmekuinen poikalapsi on myös hänen lapsensa. Maverickin elämä kokee suuren muutoksen ja hän joutuu aikuistumaan nopeasti. “Se haukottelee ja asettuu pitkäkseen mun päälle. Alkaa olla päiväuniaika. Mä pysyn hetken paikallani. Tykkään kuunnella sen hengitystä ja tuntee sen rinnan kohoilun mun rintaa vasten.” On ihmeellistä, miten ilahduttavaa voikin olla lukea stereotypiarajat ylittävistä uskottavista ja monisyisistä mustista mieshahmoista. Me hymyilimme, naureskelimme ja olimme niin onnellisia, kun luimme kirjan alkua. Luonnollisesti alun "hyvä aika" ei kestä koko kirjaa ja kun näille hahmoille sitten ihanan alun jälkeen alkoi tapahtua myös ikäviä asioita, se kosketti. Olimme tunteella mukana kaikissa käänteissä. Kirjassa kuvataan miten Maverick kamppailee surun, velvollisuuden, vastuun ja rakkauden tunteiden myräkässä ja yrittää löytää itselleen oikeaa tapaa elää. Oli huojentavaa, että pitkin hankalaakin matkaa Maverickin ympärillä on pieniä valonpilkahduksia ja välittäviä ihmisiä. Teoksessa on hyvin esitetty millaiset tunteet ja elämäntilanteet saattavat ajaa väkivallan ja huumeiden myymisen tielle, mutta toisaalta myös vahvuutta, jonka avulla voi löytää muita reittejä. “Se huokaa. `Kuule, on emävalhe, että mustat miehet olis tunteettomia. On varmaan helpompaa epäinhimillistää meidät, jos luulee meitä sydämettömiksi. Tosiasiassa meillä on tunteet. Meihinkin sattuu, ja mekin tunnetaan surua ja murhetta. Meillä on ihan yhtä suuri oikeus näyttää nekin tunteet kuin kellä tahansa.`” Oli ihanaa lukea mustasta teini-isästä, isänrakkaudesta ja epätietoisuudesta, joka varmasti kaikkia vanhempia koskettaa. Emme ole ennen törmänneet mustasta teini-isästä kertovaan teokseen, jossa isä on vahvasti läsnä joten tämä on siinäkin mielessä todella tärkeä ja kiinnostava kirja. Olemme lukeneet Betoniruusua myös kouluissa järjestettävissä kirjallisuustapahtumissamme ja se on sielläkin saanut innostuneen vastaanoton. Betoniruusu on helppolukuinen, todella vetävä ja tunnerikas teos ja sopii siksi monelle. Betoniruusu, Angie Thomas, Otava, 2021 Suomentanut Terhi Kuusisto Alkuperäiskielinen alkuteos: Concrete rose, 2021

Honey Girl lähti lukuun kun se tuli minulla useampaan otteeseen vastaan Instagramissa ja olen todella tyytyväinen lukukokemukseen. Kirja piti minut otteessa ja löysin paljon samaistumispintaa kirjan hahmoihin. Kirjaa ei kuitenkaan ole vielä käännetty suomeksi, joten luin teoksen englanniksi. “‘It was just my hair,’ she says, separating her curls with careful fingers. `It's not blonde, not brown, It’s gold,’ she says.” Morgan Rogersin Honey Girl kertoo nuoresta, vasta valmistuneesta astronomista, Grace Porterista. Kirja kuvaa hänen elämäänsä valmistumisen jälkeen ja epävarmuuksisia mitä Grace tuntee kun yksi suuri ponnistus elämästä on suoritettu ja ohi. Kirjan alussa Grace on ystäviensä kanssa Vegasissa juhlimassa valmistumistaan, mutta illan päätteeksi hän meneekin naimisiin naisen kanssa, jonka on vasta tavannut samaisena iltana. Grace Porterilla on aina suunnitelma elämälle, eikä ole ollenkaan hänen tapaistaan toimia hiprakassa näin äkkipikaisesti. Naimisissa olo ja nopeat käänteet saavat hänet kuitenkin hetkeksi pysähtymään ja miettimään omaa elämäänsä, menneisyyttä sekä tulevaisuutta. Mitä hän oikeasti haluaa itseltään ja mitä hän suorittaa vain vanhempiensa vuoksi. Grace alkaa pohtimaan uudelleen tulevaisuuttaan ja käymään läpi omia hankalia tunteitaan sekä työstämään suhdettaan vanhempiinsa. Teos on osin hidastempoinen ja se liikkuu paljon mielen sekä tunteiden tasolla, mutta pidin kirjasta itse todella paljon. “Here is an origin story that Grace tries to forget: she was not always dedicated to being the perfect daughter.” Kirjassa kuvataan kauniisti ystävyyssuhteita, läheisyyttä ja nuorten kämppiselämää. Teoksessa käsitellään suuria tunteita, ulkopuolelta tulevaa painetta ja masennusta. Siihen oli ihanan helppo samaistua. Samalla myös representaatio ruskeudesta oli ihanasti läsnä ja keskustelut tuntuivat todellisilta. Itsekin naurahdettua kirjan yhdelle kommentille, oli pakko katsoa minä vuonna kirja on kirjoitettu. Rogersin kirja on julkaistu vuonna 2021 ja siitä huokuu vahvasti nykyhetki! Honey Girl, Morgan Rogers, 2021

Poika ja hame on Jani Toivolan ensimmäinen lastenkirja, johon hän on tuonut mukaan omia lapsuuden kokemuksiaan. Kirja on kokonaisuudessaan ihana, niin sanomaltaan kuin kuvitukseltaankin. Poika ja hame kertoo ala-asteikäisestä Roni nimisestä pojasta, joka on paljon enemmän kuin vain ahtaat sukupuolikäsitykset. Hän haluaisi pukea ylleen mekon, tuntea itsensä vapaaksi ja kulkea se päällä kaikkialla. Äiti kuitenkin epäröi ja kieltää sen yleisten normien vuoksi. Kirjassa käsitellään paljon suuriakin kysymyksiä; itsensä löytämistä ja miten uskaltaa tuoda itsensä aidoimmin esiin maailmalle. Toivola käsittelee teoksessa hienosti pelkoa ja jännitystä, joka vallitsee kun näyttää itsensä juuri sellaisena kuin on ja sen jälkeisestä onnea, kun uskaltautuu lopulta olla täysin oma itsensä. Vanhemmilla on opitut normit ja pelot, jotka kumpuaa ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta mekin vasta opitaan ja voidaan onneksi muokata ajattelutapaamme! “Mummo sanoo, että elämässä ei pitäisi niin paljon pelätä, mitä muut ajattelevat. Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin on ja PISTE.” Vaikka kirja on suunnattu lapsille, on se aikuisillekin apuväline oman kasvatuksensa ja ideologian ymmärtämiseen sekä avarakatseisuuden löytämiseen. Se auttaa ymmärtämään omaa lasta tai muita laspia ja aikuisia ympärillä ja kyseenalaistamaan omia ennakkoluuloja. Oli kyse sitten pojasta punaisessa hameessa tai tytöstä Hämähäkkimies asussa. “Taas Ronin sydän alkaa hakata tavallista kovempaa PAM-PAM-PAM ja käsissä kihelmöi. Hame on vielä hienompi kuin Roni muisti.” Oma lapsenikin nautti kirjasta paljon vaikka alkuun hänkin totesi, ettei pojat voi käyttää hameita! Keskusteltiin aiheesta ja todettiin, että tietenkin, kaikkien pitää voida pukeutua juuri niin kuin itse haluaa! Kirjan avulla pääsee keskustelemaan kiinnostavista ja tärkeistä teemoista lapsen kanssa ja rikkomaan niitä normeja, joita helposti pienelle jo päiväkotimaailmassakin syntyy. Saara Obelen kuvitus on myös aivan ihana ja Ronin kasvojen ilmeet sekä Toivolan teksti sai itsenikin vähän nielemään kyyneliä loppua kohden. Kirja löytyy myös äänikirjana kirjailijan itsensä lukemana ja sopii hyvin kuunneltavaksi vaikka iltasatuna koko perheelle! Poika ja hame, Jani Toivola, Otava, 2020 Kuvittanut: Saara Obele

Elizabeth Acevedon Kaikillla mausteilla kuvaa nuoren lukiolaisen Emonin elämää sekä sen haasteita. Lukion ohella hän työskentelee pikaruokalassa, miettii tulevaisuuttaan ja kasvattaa pientä lastaan babygirliä. Emoni asuu yhdessä rakastavan, mutta tiukan isoäitinsä kanssa Yhdysvalloissa. Hänen äitinsä on kuollut hänen ollessa nuori ja Emonin isän on vaikea jatkaa elämää yhdysvalloissa tämän jälkeen, joten hän viettää suurimman osan ajastaan omassa kotimaassaan Puerto Ricossa. “Mutta pitkän hiljaisuuden jälkeen se lykkää leivänpalan suuhunsa ja alkaa pureskella. Mä ojennan käteni pöydän yli ja lasken sen isän kädelle.” Emoni rakastaa ruuanlaittoa ja on taitava käsistään maustamisen ja makujen suhteen. Tämä näkyy kirjassa vahvasti ja tekstin lomasta löytyykin värikkäästi ilmaistuja reseptejä Emonin luonnetta heijastaen. “Mä en tiedä, tarkoittaako se yhtään mitään, mutta `Buela on aina sanonut, että mulla on taikakädet, ja nyt mä kasaan niillä vuokaan kaikki tunteeni.” Koulussa järjestetään gastronomian kurssi, jolle Emoni ilmoittautuu ja pääsee näin esittelemään taitojansa opettajalleen, joka oitis ylistää hänen kokkauksiaan. Hän saa uuden palon elämäänsä ja tulevaisuuden näkymän kurssin myötä, mutta kaikki ei kuitenkaan suju täysin suunnitelmien mukaan. Kirjassa kuvataan kivasti nuoren yksinhuoltajaäidin elämää keskellä nuoruutta, koulua ja ystäviä. Kaikilla mausteilla myös sisältää rakkautta ja hauskuutta Emonin rankahkon elämän keskellä. Kaikilla mausteilla on nuorille suunnattu teos, jossa äitiys on vahvasti läsnä ja tuotu esille positiivisen kautta. Teos pohtii myös tulevaisuuden unelmia ja miten ne saisi toteutettua vaikkei tie olisikaan kaikista suorin tai helpoin. Kaikilla mausteilla, Elizabeth Acevedo, Karisto, 2020 Suomentanut Leena Ojalatva Englanninkielinen alkuteos: With the Fire on High, 2019

Amari ja yön veljet on lapsille ja nuorille suunnattu fantasiaromaani ja yksi meidänkin lempikirjoista. Amari ja yön veljet kertoo 13-vuotiaasta Amarista, sinnikkäästä ja vahvasta mustasta tytöstä, joka asuu Atlantan osavaltiossa yhdessä äitinsä kanssa. Amarin suuresti ihailema isoveli, Quinton, on ollut kateissa jo puolivuotta, mutta Amari on varma siitä, ettei tämä ole kuollut. Yhtenä iltana Amari saa veljeltään maagisen viestin, jossa veli Quinton esittelee hänelle yliluonnollisen maailman. Maailman, joka sijaitsee rinnakkain meidän tunteman maailmamme kanssa ja josta mahdollisesti löytyy vastauksia Quintonin katoamiseen. "Unohdin ettei hän pysty lukemaan kirjaani. Kaiken tämän salaaminen on vaikeampaa kuin arvasinkaan. 'Se on kesäleiriä varten.'" Saatuaan viestin, Amari lähtee päättäväisesti seuraamaan veljensä jalanjälkiä. Yrittäessään selvittää, mitä Quintonille oikeasti tapahtui, hän päätyy kesäleirille Yliluonnollisten asiain virastoon. Siellä Amaria odottavat yllättävät käänteet, joilla on suuri vaikutus niin hänen kuin koko maailmankin tulevaisuuteen. Tämä fantasiatarina koukutti heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Sen hahmot ovat aitoja, käänteet kiinnostavia ja kieli myös nuoremmille lukijoille sopivaa. Me pidimme siitä, miten tarinassa keskityttiin paljon ystävyyssuhteisiin ja käsiteltiin myös oikeaa elämää koskettavia asioita, kuten kiusaamista. Amari ja yön veljet on voittanut Amazonin paras kirja 9-12-vuotiaille -palkinnon. Vaikka teos varmasti sopii myös 9-12-vuotiaille, mekin olemme ihan valmiita julistamaan tämän yhdeksi meidän lempikirjoistamme. Lukiessa mietimme, kuinka paljon olisimme itse kaivanneet juuri tätä kirjaa kun olimme nuorempia. Amarilla ja monella muulla hahmolla on paljon ihailtavia piirteitä, joihin samaistua ja joista ottaa esimerkkiä. Välillä ihan ihmettelimme sitä, että lukeeko nykyajan lapset ja nuoret oikeasti näin hyviä kirjoja! Amari ja yön veljet on sinällään itsenäinen tarina, mutta koska hahmot ja maailma olivat niin ihania ja koukuttavia, olisimme heti halunneet jatkaa kakkososaan ykkönen luettuamme. Amarin seikkailuista on onneksi tulossa siis trilogia, vaikka harmillisesti niitä joutuu vielä hetken odottamaan. Kakkososa julkaistaan ainakin englanniksi syksyllä 2022 ja toivottavasti se käännetään nopeasti myös suomenkielelle! "Dylan sanoo, että illuusion onnistumisen avain on siinä, että keskittyy mielikuvaan ja kuvittelee sen tulvivan ulos sormenpäistä." Lyhyesti sanottuna: Amari ja yön veljet on ihana fantasiakertomus, johon uppoaa sekunneissa. Suosittelemme sitä ihan kaikille iästä riippumatta, etenkin jos haluaa hetkeksi paeta todellisuutta magian ja taruhahmojen maailmaan. Amari ja yön veljet, B. B. Alston, Otava, 2021 Suomentanut Ilkka Rekiajo Englanninkielinen alkuteos: Amari and the night brothers, 2021