HAKU

Neal Shustermanin Scythe oli meidän suljetun lukupiirimme helmikuun 2022 lukupiirikirja. Scythe on nuorille aikuisille suunnatun scifitrilogian ensimmäinen osa. Teos sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmisen kehittämä tekoäly, Thunderhead, on ratkaissut kaikki ihmiskunnan ongelmat. Valtioista vapaa tekoälyn hallitsema maailma ei kärsi enää nälästä, sodasta tai ilmastonmuutoksesta ja ihmiset ovat saavuttaneet kuolemattomuuden. Kun kukaan ei kuole enää onnettomuuksiin tai vanhuuteen eikä murhia enää tapahdu, on ihmiskunnan koko pidettävä kurissa jollakin tavalla. Tähän tarkoitukseen tekoäly on kehittänyt scythet, ihmisryhmän, jonka tehtävänä on tappaa tietty määrä ihmisiä vuodessa. “`We know you`ll do great things in the world.` her father had said. And she wondered what about bringing death cloud be considered great.” Kirjan päähenkilöinä toimivat Citra ja Rowan, joiden näkökulmista kaikkitietävä kertoja kertoo tarinaa vuorotellen. Molemmat ovat tavallisia nuoria, vähän erilaisista perhetaustoista ja lähtökohdista, jotka eräs vanhempi scythe tuo yhteen valitsemalla heidät oppilaikseen ja tuleviksi scytheiksi. Kun Citra ja Rowan pääsevät sisälle scythejen yhteisöön, he alkavat huomata kaikenlaisia ongelmia ja jännitteitä yhteisön sisällä, josta muu maailma ei ole lainkaan tietoinen. Omien sääntöjensä mukaan tekoäly ei saa puuttua scythejen toimintaan ollenkaan ja siksi suurimmat poliittiset taistot käydäänkin tämän yhteisön sisällä. “Was there ever a time when people weren’t plagued with boredom? A time when motivation wasn’t so hard to come by? When I look at the archives from the Age of Mortality, it seems people had more reasons to do the things they did. Life was about forging time, not just passing time.” Lukupiirissä osa oli tykännyt teoksesta paljonkin, mutta osa jättänyt sen kesken tai jopa täysin lukematta. Jos nuorille aikuisille suunnatut dystopiat ei lähtökohtaisesti iske, niin ei varmasti tämäkään. Jos ne taas nimenomaan on sinun juttusi, voimme suositella tätä lämpimästi. Teoksen kerronta on mukavan virtaviivaista ja juoni ja maailma kiinnostavia. Hahmojen kehityskaaret ovat uskottavia ja mielenkiintoisia seurata. Me kaksi ostimme heti trilogian loputkin osat, jotta pääsemme syventymään maailmaan kunnolla ja seuraamaan miten tämä mielikuvituksellinen tarina jatkuu. Valitettavasti tätä trilogiaa ei ole käännetty suomeksi ollenkaan ja siksi me luimmekin tämän englanniksi. Toivottavasti joku tarttuisi tämän tarinan kääntämiseen suomeksikin! Scythe, Neal Shusterman, 2018

Jos vain kruunun saisin on vauhdikas lukiolaisdraama yhdysvaltalaiselta Leah Johnsonilta. Teos kertoo Liz-nimisestä Campbellissa asuvasta tytöstä, jolla on suuret haaveet tulevaisuuden varalle. Liz on tehnyt paljon töitä koulussa arvosanojensa eteen ja soittanut orkesterissa stipendin toivossa. Romaanin alussa kuitenkin selviää, että yliopisto, jonne Liz on havitellut ei myönnäkään hänelle odotettua stipendiä ja Lizin pitää miettiä suunnitelmansa uudelleen tulevia lukukausimaksuja ajatellen. "Muissa lukioissa on valtavat määrärahat urheilulle tai taideaineille, mutta Cambpellin piirikunnan lukiossa on määrärahat päättäjäistanssiaisille." Cambpellissa koulun päättäjäistanssien kuninkaan ja kuningattaren valinta on perinteitä kunnioittava, tärkeä ja pitkä prosessi, jonka voittajalle maksetaan sievoinen summa rahaa. Yleensä voittajiksi selviää vain koulun suosituimmat, rikkaat, oppilaat mutta Liz lähtee ystäviensä tuella tavoittelemaan tanssiaiskuningattaren titteliä, yliopistomaksut mielessään. Tarinassa on paljon tunteita. Siinä puidaan perhe- ja ystävyyssuhteita sekä ihastutaan palavasti. Positiivinen ja tervetullut queer-representaatio on myös isossa osassa tarinaa. Campbell ei ole suvaitsevaisimpia kaupunkeja, mutta nuoret rikkovat hienosti vanhoja perinteitä. “Ja sitten me suutelemme. Ja se tuntuu paremmalta kuin muistinkaan. Kun on ensin uskonut menettäneensä jotakin lopullisesti ja saakin sen takaisin, se tuntuu aina sata kertaa paremmalta kuin muistikaan.” Jos vain kruunun saisin on monella tapaa freesi teos. Teoksessa käsitellään rasismia, koska sitä on tarinan kaupungissa, mutta sillä ei mässäilty, eikä se vienyt liikaa huomiota. Me kummatkin innostuimme, kun Liz käytti täysin samoja hiustuotteita kuin mekin. Tällaista meille ei ollut ennen tullut vastaan kirjallisuudessa. Tämä on ihana nuorille aikuisille suunnattu teos, joka julkaistiin syksyllä 2021 suomeksi. Ihanaa, että tällaisia kirjoja aletaan kääntää lisää, niin pääsemme nauttimaan suomeksikin paremmasta representaatiosta! Jos vain kruunun saisin, Leah Johnson, Karisto 2021 Suomentanut Leena Ojalatva Englanninkielinen alkuteos: You should see me in a crown, 2020

Eveliina Mulengan Stereo love on englanninkielisestä nimestään huolimatta suomenkielinen nuorten kirja. Se kertoo kahdesta teinistä, jotka ovat toisistaan kiinnostuneita, mutta eivät uskalla kertoa sitä toisilleen. Kirjan aikana seurataan nuorten yrityksiä kommunikoida kiinnostustaan epäsuorilla tavoilla ja jännitetään päätyvätkö he lopulta yhteen. Vaikka kirja on selkeästi suunnattu nuoremmille lukijoille, oli siinä jokin kummallinen vetovoima, joka alussa liimasi meidätkin tarinaan. Tuntui, kuin olisi palannut teinivuosien ajatusten juoksuun. Siihen jäi koukkuun, eikä lukemista malttanut jättää kesken. Jossakin vaiheessa kirja jäi kuitenkin junnaamaan ja aloimme kaipaamaan lisää käänteitä. Kirjassa on hyvin kuvattu arkisia teinin elämään kuuluvia asioita: ystävyyssuhteita, epävarmuutta ja toiveikkuutta. Osa teinien välisestä kommunikaatiosta tuntui kuitenkin myös epäuskottavalta. Oli uskomatonta, kuinka toinen osasi lukea pyykkituvassa tiettyyn värijärjestykseen ripustetuista vaatteista toisen elämäntarinan, tietämättä siitä etukäteen lähes mitään. Kirja hyppii paljon ajassa ja kuvaa henkilöiden elämää monen vuoden ajalta. Nuoremmille lukioille kirja on varmasti paljon samaistuttavampi ja mukavaa kesälukemista ihastumisen kiemuroista. Stereo love, Eveliina Mulenga, 2019

Eveliina Mulengan Irti kahleista on jatko-osa Stereo love -kirjalle, jonka arvion voit kurkata nettisivuiltamme. Irti kahleista jatkaa kertomusta Emman ja Ralfin tarinasta, tosin selkeästi enemmän Emman näkökulmasta. Emma ja Ralf ovat nyt 21-vuotiaita ja suuret muutokset kolkuttelevat ovelle. Emma hakee opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja Ralfkin suunnittelee muuttoa Emma perässä. “Kesäyöt muuttuvat koleammiksi ja aurinko alkaa laskemaan aiemmin. Pääsen muuttamaan elokuun alussa.” Stereo loven turhauttavasta jumittamisesta ja vihjailusta päästään vihdoin liikkeelle ja muutoksen tuulet vievät tarinaa jouhevasti eteenpäin. Tässä teoksessa molemmat päähenkilöistä ovat muuttuneet paljonkin ja etenkin Ralf näyttäytyy todella erilaisessa valossa. Uskonto on jatkuvasti läsnä Emman elämässä. Tässä kirjassa kristinuskoon ja sen harjoittamiseen viitataan paljon enemmän kuin ensimmäisessä osassa. “Miksi Emman on niin vaikeaa kerätä pudottamani keksinmurut ja löytää oikea tie luokseni? Emman tulee lukea tilanteita ja tajuta, mitä haluan, jotta me pääsemme maaliin eli suhteeseen.” Meitä harmitti Emman ja hänen lähiympäristönsä suhtautuminen kehoon ja esim. lihomiseen, joka oli tuotu useaan otteeseen negatiivisesti esille. Tämä oli kuitenkin kaikesta huolimatta hyvä lopetus Stereo loven aloittamalle sarjalle Emman ja Ralfin suhteesta. Irti kahleista, Eveliina Mulenga, 2021

Nuorille aikuisille suunnatun fantasiatrilogian ykkösosa sisältää taikaa, seikkailua, rakkautta ja länsiafrikkalaista mytologiaa. Me luimme sen suljetun lukupiirimme kanssa syksyllä 2020. “Kun magia herää, tuntuu kuin saisi uuden aistin.” Kirja sijoittuu kuvitteelliseen Orishan valtakuntaan, josta magia on karkotettu ja kaikki sitä harjoittaneet “majit” on surmattu. Tarinassa Zelie, nuori tuleva maji, törmää verivihollisena pitämäänsä prinsessaan torin kaaoksessa. Kohtaaminen sysää heidät vaaralliselle matkalle, päämääränä palauttaa magia maan päälle. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Matkan aikana nuoret pohtivat omaa paikkaansa maailmassa ja etsivät totuutta oikeasta ja väärästä. “Heille täytyy osoittaa, että me pystymme puolustamaan itseämme. Jos he polttavat kotimme - Minä poltan heidän.” Lukupiirissä kaikki olivat tykänneet tästä fantasiakirjasta; ihastuimme magiaan ja sen tuomiin tarinoihin! Seikkailu vei mennessään ja juoni koukutti. Luettavissa oli vivahteita länsiafrikkalaisesta mytologiasta, uskonnosta ja kulttuurista, ja kaikki hahmot olivat mustia! Tarinasta löytyi voimakasta ystävyyttä, joka on verisidettäkin vahvempaa. Kaiken kaikkiaan kirja sisälsi ihanan fantasiamaailman, johon pystyi samaistua aivan uudella tasolla erityisesti mustien ja ruskeiden hahmojen takia. Kirjassa oli monta kertojaa, mikä toi tarinaan lisäulottuvuutta. Toki, meidän suljetussa lukupiirissä kommentoitiin myös, että se tuntui välillä sekavalta. Toisteisuutta oli meidän mielestämme jossain määrin liikaa ja osa hahmoista jäi vähän yksiulotteisiksi. Osalla hahmoista taas oli mielenkiintoinenkin kasvutarina, jota oli kiinnostava seurata kirjan edetessä. Tarinassa oli joitakin yksittäisiä epäloogisuuksia liittyen fantasiamaailman historiaan sekä Zelien seikkailuun. Monen lukupiiriläisen mielestä tarinassa oltaisiinkin voitu keskittyä vähän vähemmän rakkauteen ja enemmän fantasiamaailman yksityiskohtiin. Tämä oli kuitenkin vasta trilogian ensimmäinen osa ja Adeyemin luoma maailma on kiinnostava. Toivotaan, että seuraavissa kirjoissa paneudutaan enemmän magian ja jumalien erityispiirteisiin. Kirjasta on myös kaavailtu elokuvaa. Teksti onkin hyvin kuvailevaa ja moni kohtaus tuntuu olevan kuin suoraan valkokankaalta. Tästä saisi kyllä sellaisen elokuvan, jonka kävisimme mielellämme katsomassa! Veren ja luun lapset, Tomi Adeyemi, Otava, 2019 Suomentanut Outi Järvinen Englanninkielinen alkuteos: Children of blood and bone, 2018

"Kuulen Muutoksen huminan, sen laulun kirkkaan, korkean." Runoilijan ja aktivistin Amanda Gormanin Muutos soi lastenkirjassa on vahva sanoma. Tekstiä on vähän, mutta kirjalle sopii Gormanin riimirunomuotoinen sävel, joka tuntuu todella voimmakkaalta. Nuori tyttö kulkee katuja kitaraansa soittaen ja kerää lapsijoukkoa mukaansa soittamaan kanssaan muutoksen tiellä. Jokaisella lapsella on oma soittimensa, mutta selkeästi sama sävel ja päämäärä; muuttaa maailmaa paremmaksi, olla vahvempia yhdessä ja kunnioittaa kaikkia saman arvoisesti. “Minä eroistamme iloitsen ja näytän - me yhtä olemme. Olen liike, joka karjuu ja kapinoi, lailla aallon Muutos kuohuta voi.” Loren Longin kuvitus on kaunista ja sopii hyvin yhteen tekstin kanssa. Kirja on lyhyt, mutta sopii vanhemmankin lapsen kanssa luettavaksi yhdessä tai itsekseen. Sanoma on kaunis ja teksti selkeää. 5-vuotias lapsenikin tykkäsi kirjasta paljon ja luimme sen saman tien useampaan otteeseen uudelleen ja uudelleen. “Laulaa Muutos, vaan missä? Täällä minussa! Sisimmässä.” Muutos soi, Amanda Gorman, Tammi, 2021 Kuvittanut Loren Long Suomentanut Laura Eklund Nhaga ja Aura Nurmi Englanninkielinen alkuteos: Change Sings, 2021

Adile Sevimlin ja Oona Pohjolaisen Kärsimyskukkauuteaddiktio on valloittava nuorten aikuisten romaani urbaaneista nykyajan noidista. Kirjassa on sopivassa suhteessa ihmissuhdedraamaa, tunteita ja ajatuksia, vaivatonta LGBTQ+ representaatiota, luontosuhteen merkityksiä, ihmisten ja noitien välistä konfliktia sekä tietysti magiaa. "Ensisilmäyksellä markkinakojut näyttävät aivan tavallisilta. Kun katsoo tarkkaan huomaa kuitenkin, että tuotteet, jotka vaihtavat myyntitiskien yli käsiä, ovat noitien valmistamia ja noidille tarkoitettuja." Kärsimyskukkauuteaddiktiossa on kaksi päähenkilöä, Sadin ja Juno, joiden näkökulmasta tarinaa seurataan vuorotellen. Juno on vasta kaupunkiin muuttanut noita, joka on joutunut koko elämänsä ajan torjumaan noituuden elämästään. Hänen vanhempansa ovat pelänneet hänen noituutensa paljastumista ja noitavoimien tuomia hankaluuksia, joten Juno joutuu jättämään kotikaupunkinsa voidakseen tutustua sisällänsä asustavaan magiaan. Aloittaessaan työt uuden kaupungin kahvilassa, Juno tutustuu Sadiniin. Sadin on paljasjalkainen kaupunkilainen, jolla on ympärillään oma noitapiiri ja noitien yhteisö. Vaikka Sadin suhtautuu Junoon alussa epäilevästi, tutustuttaa hän Junon omaan noitapiiriinsä ja kaupungin salaiseen noitayhteisöön. "Piiri. Voisinko minä olla osa sellaista? Piirit ovat noitien tärkein yhteisö. Perhe, johon ei synnytä vaan joka valitaan." Tarinassa noidat ammentavat voimansa elävästä luonnosta ja tahti, jolla ihmiset hävittävät luontoa kaupungista, on suuri kriisi noitien keskuudessa. Luontosuhdetta onkin kirjassa kuvattu paljon ja liikuttavasti. Luonnosta lähtöisin olevan valkoisen magian lisäksi on kuitenkin olemassa myös mustaa magiaa, joka ei tarvitse luontoa toimiakseen. Mustaan magiaan liittyy kuitenkin paljon epäilyttäviä asioita ja pelottavia varoituksia, joka saattaa kuitenkin olla vain noitia vihaavien ihmisten luomaa sabotaatiota. Sadin kokee mustaan magiaan vetoa ainoana piiristään ja kamppailee kirjassa myös tämän ristiriidan kanssa. "Se on täydellinen. Mehiläinen, viestinviejä tämä ja tuonpuoleisen maailman välillä. Valo pimeydessä. Entisaikojen noidat uskoivat, että mehiläiset voivat matkustaa maailmojen välillä kantaen mukanaan viestejä varjoista valoon." Kärsimyskukkauuteaddiktion tarina lähtee käyntiin heti ensimmäisestä sivusta ja me upposimme ihan täysillä tähän kuvitteelliseen Pilmontin kaupunkiin. Noitapiiriläiset ovat hellyyttävä kaveriporukka, ja myös ihastumista, deittailua ja seksuaalisuutta käsitellään jotenkin todella aidosti ja pehmeästi. Joku erikoinen kohta kirjassa oli noitien keskuudessa tapahtuvista rituaaleista, mutta kokonaisuudessaan noitien maailma maalataan lämpöiseksi, utuiseksi ja mystiseksi. Lukiessa halusimme itsekin osaksi tätä maailmaa ja ehkä siksi kirja meihin vetosikin. Kärsimyskukkauuteaddiktio, Adile Sevimli & Oona Pohjolainen, Otava, 2022

Kwame Aidoon Anansi tekee revontulet kuvaa Länsiafrikkalaisten kansantarinoiden eläinhahmoja lapsille lähestyttävästi ja hauskasti. Kirja kertoo Anansi-hämähäkistä. Anansi haluaisi olla yhtä suuri, kuin kaiken luonut Odomankoma, joka maailmankaikkeuden alussa sytytti valon pimeään maailmaan. Jos Anansi vain saisi selville valon alkulähteen, hän voisi olla yhtä mahtava kuin Odomankoma. “Odomankoman mahtia ei kyseenalaistanut kukaan. Tiedettiin varsin hyvin, että juuri hän oli luonut maan ja taivaan ja synnyttänyt kaiken elämän.” Anansi saa kaverikseen alligaattori-Mampamin, joka on myös tyytymätön Odomankoman hoviin. Yhdessä kaverukset matkaavat kohti valon alkulähdettä. Etsinnän aikana Anansi ja Mampam kohtaavat monta eläinhahmoa, jotka auttavat heitä matkan aikana. Samalla Anansi ja Mampam pääsevät myös todistamaan luonnon ja eläinten kauneutta. Teos kuvailee sadun keinoin kateutta ja ahneutta, sekä sitä, mitä näistä tuntemuksista voi pahimmillaan seurata. Kwame Aidoo kuvaa hyvin myös ystävyyttä, sekä sen arvostamista ja vaalimista. Tarina on pitkä, mutta mielenkiintoinen ja pitää hyvin mielenkiinnon yllä uusien hahmojen kautta. Kieli on kuvailevaa ja tekstissä on paljon kielikuvia ja sanoilla leikittelyä. Myös kuvitus on onnistunutta ja antaa mukavan lisän kerronnalle. Kirja sopii hyvin jo vähän vanhemmille päiväkotilaisille tai ala-asteen ensimmäisille luokille. Aikuisenakin oli kiinnostava päästä lukemaan kansantarinoista pelkistetyssä muodossa. “Kuiskaus veden kohdussa ilmaa kevyemmin tulta purevammin maahan kätketty meren huuhtoma vapautuu” Anansi tekee revontulet, Kwame Aidoo, Enostone Kustannus, 2021 Suomentanut AP Kivinen Kuvittanut Pete Revonkorpi Englanninkielinen käsikirjoitus: Ananse makes aurora, 2016

Emiko Jean kirja Tokion prinsessa, kertoo 18-vuotiaasta lukiolaisesta tytöstä, Izumista. Izumi asuu Yhdysvalloissa pienessä kalifornialaiskaupungissa yhdessä äitinsä kanssa ja elää tavallista nuoren lukiolaisen elämää. Izumi ei tunne isäänsä ollenkaan, mutta yhdessä ystäviensä kanssa hän alkaa selvittää, kuka on hänen oikea isänsä. Selvitystyön aikana tytöille selviää, että Izumin isä on Japanin kruununprinssi ja tuleva keisari, mikä tekee Izumista Japanin prinsessan. “Eikö sinusta koskaan tunnu, ettet kuulu minnekään? Siltä, että olet kaksi yhteensopimatonta palasta yhdessä kropassa?” Izumi matkaa Japaniin hetki ennen valmistumistaan oppimaan lisää isästään, perheestään ja prinsessana olosta. Hän opiskelee Tokiossa kieltä ja kulttuuria, ja saa oman kamarineidon sekä komean nuoren henkivartijan, Akion, rinnalleen. Ensimmäisen kirjan aikana Izumi yrittää löytää tasapainoa uuden ja vanhan elämänsä välillä, mikä ei kuitenkaan ole aina niin helppoa. Kaikki Japanissa eivät ole niin iloisia Izumin saapumisesta Tokioon ja jotkut pitävätkin häntä sopimattomana prinsessan tehtäviin. Ihastumistakin on paljon ilmassa, joka tuo entisestään haastetta Izumin elämään. Japanin juorulehdet seuraavat myös hänen jokaista liikettään mielenkiinnolla ja kirjoittavat kaikki pikku yksityiskohdat koko Japanin luettavaksi. “Kukaan ei ole ilmeisesti ohjeistanut prinsessaa, että hänen tulisi odottaa isäänsä ja antaa tämän lähestyä suurlähettilästä ensin.” Tokion prinsessan ensimmäinen osa oli mukaansatempaava lukukokemus. Tarina piti hyvin otteessaan ja siinä oli sopivasti jännitystä sekä rakkauskiekuroita. Nyt kesällä myös suomennettiin kirjan jatko-osa, Tokion prinsessa - suuria unelmia, jossa Izumi jatkaa matkaansa Japanin prinsessana. Tokion prinsessa, Emiko Jean, Otava, 2021 Suomentanut Susanna Sjörman Englanninkielinen alkuteos: Tokyo Ever After, 2021

Norjalaisen Tinashe Williamsonin kirjoittamassa Nuoren antirasistin käsikirjassa käsitellään rasismia ala- ja yläkouluikäisille sopivalla tavalla. Kirjassa avataan erilaisia käsitteitä selkeästi ja dialogin kautta, hyödyntäen osuvia esimerkkejä. Esimerkiksi seuraavat käsitteet tulevat tutuiksi tämän kirjan mukana: rasismi, stereotypia, ennakkoluulo, monimuotoisuus ja representaatio. Teos on kirjoitettu Norjan kontekstista, joka kuitenkin monella tapaa sopii ja osuu myös tänne Suomeen. Suomentaja Terhi Width onkin saanut hyvin lisättyä tekstin joukkoon myös huomioita siitä, kuinka osa Norjasta annetuista esimerkeistä pätee Suomessakin. Kirjassa on tietoa, keskustelua, nuorten pohdintoja sekä tehtäviä ja keskustelu-ideoita lukijalle. Teos on selkeästi haluttu kirjoittaa kaikille, jolloin osa tehtävistä on esimerkiksi selkeästi suunnattu henkilöille, jotka eivät itse koe rasismia. "Ne, jotka eivät voi kiivetä telineeseen, tietävät sen kyllä itse. Mutta ne, jotka voivat, eivät kenties ole tienneet, että toisille kiipeäminen ei ole mahdollista." Rankkahan tämä on monella tapaa ja juuri ehkä siksi, että kirja on haluttu kirjoittaa ihan kaikille nuorille, eikä vain ruskeille ja mustille, paljon aikaa menee siihen, että selitetään rasismia ja sen olemassa oloa. Tämä johtaa siihen, että luetellaan, miksi meillä on asiat huonommin kuin valkoisilla ja millä kaikilla tavoilla. Sellaisen setin loppuun olisimme kaivanneet lisää rohkaisua ruskeille ja mustille nuorille, etenkin kun kirjan kohderyhmä on niin nuorta. Tietysti myös mustille ja ruskeille nuorille on tärkeää saada työkaluja rasismin selittämiseen niin itselleen kuin muillekin. Kirja antaa myös vertaistukea etenkin mustille ja ruskeille nuorille, joilla ei välttämättä ole ympärillään muita POC-nuoria. “Kulttuurien monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kirjoissa, televisioissa tai aikakausilehdessä on mukana eri kulttuureja ja ihonvärejä edustavia ihmisiä.” Me olisimme lähestyneet joitakin tämä teeman asioita vähän eri tavoilla ja ainahan kirjallisuudessa on jollakin tasolla kyse yhden tai muutaman ihmisen totuudesta. Todennäköisesti kirjan pituuden takia joitakin mutkia on vedetty suoriksi. Esimerkiksi se, miten ihojen tummuuserot selitettiin auringosta johtuvina, tuntui aika isolta yksinkertaistukselta. Erilaisten näkökulmien olemassaolo on kuitenkin tuotu kirjassa hienosti esille sitä kautta, että teksti on usein selkeästi dialogia tai yhden henkilön tai hahmon puhetta. Kirjassa oli yksi aivan ihana pelivertauskuva: "Valkoinen pelaa alemmalla vaikeustasolla ja ehkä kuvittelee, että se on pelin ainoa vaikeustaso, samalla kun ruskea ihminen pelaa korkealla vaikeustasolla. Ruskea saattaa pelata hyvin, jopa voittaa valkoiset pelaajat, mutta peli on hänelle vaikeampi kuin muille." Vertauskuva on todella osuva ja vielä hienosti kuvitettukin. Meidän mielestämme tärkein näkökulma, jonka tämä vertauskuva toi tekstiin oli nimenomaan se, että ruskea tyyppi voi edelleen vaikka voittaa kaikki valkoiset “pelaajat”, vaikeustasosta huolimatta. Kirjan lopussa on paljon työkaluja siihen, miten puuttua ja reagoida tilanteissa, joissa kohtaa rasismia. Vaikka keskellä oli todella painavaakin tietoa esimerkiksi rasismista johtuvista väkivaltarikoksista, loppu toi lukijalle vähän parempaa meiltä ja toivon pilkahduksia. “‘He edustavat menneitä aikoja, jolloin oli ok puhua tuolla tavoin.’ Tämä tekosyy ei kelpaa enää, ja on aivan oikein sanoa oma mielipiteensä vanhemmille ihmisille aikaansa eläneistä ja huonoista asenteista.” Kirjassa kannustetaan puhumaan aikuisen kanssa monista asioista, ja meidän mielestä nuoren lukijan kanssa näistä kannattaakin ehdottomasti keskustella myös yhdessä. Tämä on myös kirja, jonka vanhemman tai opettajan olisi hyvä itsekin lukea, jotta pystyy vastaamaan parhaiten nuoren kysymyksiin teokseen liittyen. Nuoren antirasistin käsikirja, Tinashe Williamson, Otava, Vuosi, 2022 Kuvittanut, Thea Jacobsen Suomentaja: Terhi Width Norjankielinen alkuteos: Håndbok for unge antirasister, 2021

Tartuin tähän teokseen, koska Akwaeke Emezin Makeaa vettä oli yksi upeimmista ja omanlaantuisimmista lukukokemuksista, ja halusin päästä tutustumaan enempi hänen tuotantoonsa. Pet on Akwaeke Emezin ensimmäinen nuorille suunnattu teos ja vaikuttava omalla tavallaan, vaikkei se yltänyt ihan samoille asteikoille kuin Makeaa vettä. Kokonaisuudessaan kirja tuntui kuitenkin liian lyhyeltä uuden maailman esittelyyn ja jäikin tästä syystä pintapuoliseksi. Luin Pet -teoksen englanniksi, koska sitä ei ainakaan vielä ole käännetty suomeksi. Kirja sijoittuu kuvitteelliseen Lucille nimiseen kaupunkiin, jossa on vuosikymmeniä sitten ollut vallankumous. Vallankumouksen aikaan pahuus kitkettiin Lucillesta ja hyvä voitti. Enkelit vapauttivat kaupungin hirviöistä, joista ei enää haluta kertoa lapsille. Hirviöiden ja enkelien historia on lähes tulkoon pyyhitty pois uuden sukupolven näkyvistä. Jam on 16-vuotias transsukupuolinen nuori, joka haluaisi ymmärtää enemmän vanhasta maailmasta ja enkeleistä. Jam viettää paljon aikaa kirjastossa tutustuen vanhoihin kirjoihin hirviöistä ja enkeleistä. Hänen paras ystävänsä Redemption lukee myös kirjoja yhdessä hänen kanssaan ja puhuu mielellään menneestä, vaikkei tähän kannusteta koulussa. “She loved being in the library, the almost sacred silence you could find there, the way it felt like another home.” Yhtenä päivänä Jam yllättäen herättää henkiin hahmon, joka kertoo nimeksen Pet. Pet kertoo, että hänet on kutsuttu Jamin maailmaan metsästämään hirviötä tuhotakseen sen. Jam yllättyy, koska hirviöiden pitäisi olla kadonnut Lucillesta kokonaan vallankumouksen aikana. Jam auttaa kuitenkin yhdessä ystävänsä Redemptionin kanssa Petiä hirviön metsästyksessä. Hirviö onkin lopulta lähempänä ystävysten elämää, kuin he olisivat osanneet kuvitella. Jam ja Redeption tajuavat, että heidän perheensä onkin vaarassa ja kukaan aikuisista ei tunnu uskovan teinien huolta ollenkaan. “Even her parents hadn`t believed that, and they knew about monsters, they had grown up with monsters.” Kirjassa on paljon vertailua nykymaailman kanssa, kirjan hirviöt toimivat vertauskuvana maailman kauheuksille. “Hirviöitä” asuu jokaisessa kaupungissa ja he ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa peittääkseen jälkensä. Hankalistakin aiheista on tärkeä puhua ääneen, se voi helpottaa pahan näkemistä. “If you do not know there are things you do not see, it said, then you will not see them because you do not expect them to be there.” Kirja on selkeästi kirjoitettu opetusmielessä selkeällä päämäärällä, joten ainakin itselleni lukukokemus jäi vähän turhan selitteleväksi ja hidastempoiseksi. Olisin kaivannut enemmän tarinan maailman avaamista ja moniulotteisempaa kerrontaa. Kirja on mielestäni selkeästi kirjoitettu lapsille, mutta tarina on silti mielenkiintoinen ja etenkin vertauskuvat olivat hienoja. Samaan kirjasarjaan itsenäisenä esiosana kuuluu myöhemmin vuonna 2022 julkaistu Bitter. Pet, Akwaeke Emezi, 2019

Demi & Ace on Laura Eklund Nhagan luoma sarja lyhyitä äänikirjoja. Teokset ovat noin 15 minuutin mittaisia ja kertovat parhaista ystävistä Demistä ja Acesta. Demi ja Ace on parikymppisiä nuoria, jotka kirjasarjan aikana pohtivat paljon omaa seksuaalisuuttaan ja identiteettiään. Ace identifioituu aromanttiseksi ja aseksuaaliksi ja Demi taas demiromanttiseksi demiseksuaaliksi. Puolet kirjoista on kerrottu Acen näkökulmasta ja puolet Demin. Ensimmäisessä kirjassa kertojana toimii Ace, joka on viihdyttävä ja oivaltava hahmo. Acen ajatuksenjuoksua oli hauska seurata ja huomiot, joita hahmo tekee maailmasta ja itsestään, olivat jotenkin todella osuvia ja kiinnostavia. Demin näkökulmasta kerrottu toinen osa oli jopa aika informatiivinen, mutta hänenkin elämäänsä avataan syvemmin muissa osissa. Mitään suurempia tapahtumia tai käänteitä ei teoksista löydy, mutta pohdintaa sitäkin enemmän. Rakkaus ja ihmissuhteet ovat kirjan pääteemoja ja tunnelma vaihtelee lämpimästä lohduttomaan. Kirjat ovat lyhyitä, mikä on tavallaan ihanaa, koska niihin voi olla helppo tarttua, vaikkei lukeminen olisikaan niin tuttua. Me kuitenkin melkein parkaisimme ääneen aina kun kirja loppui, koska Demin ja Acen ajatuksenjuoksua olisi mieluusti seurannut vähän pidempäänkin. Lisää materiaalisa Demistä ja Acesta löytyy myös Instagramista ja youtubesta. Eli ehkä ystävysten tarinaa täytyy seurata seuraavaksi jossain muussa muodossa! Teokset voi kuunnella äänikirjapalveluista suomeksi tai englanniksi. Laura Eklund Nhaga on alkuperäiset tekstit kirjoittanut englanniksi. Suomennoksen on toteuttanut Laura Eklund Naga itse yhdessä Katri Swan kanssa. Demi & Ace, WSOY, 2022 Suomentajat Riie Heikkilä ja Laura Eklund Nhaga Englanninkielinen alkuteos: Demi & Ace