HAKU

Bryan Washingtonin Mitä meistä jää kertoo Texasilaisesta pariskunnasta, japanilaisesta Mikesta ja yhdysvaltalaisestan Bensonista eli Benistä. Kirjan kertojana toimivat vuorotellen Mike ja Ben. Pariskunta asuu yhdessä, mutta suhde ei enää tunnu toimivan ja he päättävät kokeilla avointa suhdetta. Miken ja Benin suhde ei ole hyvällä mallilla ja se on täynnä tiuskimista sekä välinpitämättömyyttä. Tuntui välillä raskaalta lukea taas yhdestä huonosta homosuhteesta, mikä tuntuu olevan useimmiten edustettuna kirjallisuudessa tai muussa taiteessa. Muutenkin teos on aika synkkämielinen, mutta tunnelma onneksi kohenee loppua kohden. Mike päättää matkustaa yllättäen Japaniin kirjan alussa. Hän haluaa tavata isänsä ennen tämän kuolemaa. Mike ei ole ollut juurikaan tekemisissä isänsä kanssa, mutta haluaa tutustuan tähän paremmin enne kuin syöpä vie hänen isänsä. “En kysy, missä hän aikoo asua Japanissa. En kysy, kenen luona hän aikoo asua. En kysy, missä hänen äitinsä nukkuu talossamme, jossa on vain yksi makuuhuone, tai miltä järjestely näyttää.” Samalla, kun Mike lähtee Japaniin, hänen äitinsä Mitsuko matkustaa Yhdysvaltoihin ja asettuu asumaan pariskunnan yhteiseen kotiin Benin kämppikseksi. Benin ja Mitsukon välinen suhde on mielenkiintoinen ja sitä oli mukava seurata. Heidän välilleen nousee lämmin ystävyys ja yhdessäelo merkitsee lopulta paljon kummallekin osapuolelle. Kirjassa liikutaan myös ajassa ja siinä on takaumia Miken ja Benin suhteen alkutaipaleelta sekä heidän lapsuudestaan. Tämän kautta avataan hahmojen käytöstä sekä sitä, miten he ovat mahdollisesti päätyneet tähän suhteeseen, ja mistä heidän ongelmansa kumpuavat. “Mutta siitä kai onkin kysymys: kannamme muistojamme kaikkialle minne menemme, ja ne jotka pysyvät matkassamme, jäävät jäljelle, ja niistä me rakennamme elämän.” Teoksessa keskitytään paljon perheen tärkeyteen ja siihen, mikä tekee ihmiselle kodin. Myös rakkaudesta ja hyväksymisestä puhutaan paljon. Benin suhde omiin vanhempiinsa on mutkikas, koska he eivät muun muassa hyväksy hänen homouttaan eikä Mikea hänen avopuolisokseen. Stereotypia, että musta perhe on homofobinen, on jo todella kulutettu ja tuntui vain toistavan samaa vanhaa kaavaa. Kummankin miehen isät ovat myös todella poissaolevia ja kaukaisia lapsilleen. “Mike on ehkä palannut, mutta otan silti hänen autonsa. Ajan puistoon muutaman korttelin päähän ja istun sitten vain hiljaisuudessa, missä kuulen omat ajatukseni.” Kirjassa käsitellään paljon todella rankkoja aiheita ja osittain se tuntui todella puuduttavalta lukiessa. Teoksen loppu oli kuitenkin toiveikas ja tykkäsin itse paljon siitä, miten tarina kiedottiin yhteen loppua kohden tarjoten lukijalle vastauksia. Mitä meistä jää, Bryan Washington, Otava, 2021 Suomentanut Aleksi Milonoff Englanninkielinen alkuteos: Memorial, 2020

Tokion prinsessan kakkososa Tokion prinsessa - Suuria unelmia jatkaa Izumin tarinaa siitä, mihin ykkösessä jäätiin. Juorulehdet syynäävät edelleen Izumin jokaista liikettä ja paineet siitä, miten prinsessan tulisi pukeutua, käyttäytyä ja seurustella, painavat nuorta päähenkilöä. “Jouduttuani viimeisen puolen vuoden ajan kaiken muun uuden lisäksi olemaan tekemisissä juorulehtien kanssa, olen oppinut kysymään itseltäni kaksi kysymystä: Olenko hullu? Onko joku läheisistäni kuollut? Jos vastaus kumpaankin kysymykseen on kielteinen, on maailmani raiteillaan.” Tässä osassa Izumi on jättänyt Yhdysvallat taakseen ja päättänyt löytää oman paikkansa Japanin prinsessana. Hän luovii kovien paineiden keskellä nerokkaasti ja lempeiden ystäviensä avulla, mutta draaman käänteistä ei ole pulaa. Izumi on valmistunut yhdysvaltalaisesta lukiosta ensimmäisen osan lopussa ja etsii nyt Tokiossa yliopistopaikkaa prinsessalle sopivasta kohteesta. Samoin hänen rakkauskuvionsa saavat suuria käänteitä, kun mikä tahansa poikaystäväehdokas ei olekaan sovelias esiteltäväksi hovissa. Izumi kokee myös paljon paineita vanhempiensa tilanteesta ja tuntee kadottaneensa oman aidon itsensä yrittäessään olla täydellinen prinsessa muille. “Herra Fuchigami laskee kynän pöydälle, ristii kätensä ja katsoo minua suoraan silmiin. Olen nähnyt saman ilmeen isäni kasvoilla hänen ojentaessa kamariherroja. `Seuralaisista riippumatta teidän on hyvä tästä lähtien hakeutua tiettyihin piireihin.`” Vaikka ykkösosan lukeminen tuo varmasti uusia tasoja tämän kirjan tulkitsemiseen, ei se ole välttämätöntä. Teoksen alussa ja väleissä kerrataan menneitä tapahtumia sen verran, että uusikin lukija pysyy menossa mukana. Meidän mielestämme lukemisen voi siis aloittaa ykkösestä, niin kuin Téri teki, tai hypätä suoraan kakkoseen Araceliksen tapaan. Kiinnostavien ihmissuhdekuvioiden lomassa on paljon pohdintaa ja tunteiden kuvausta. Myös lämmin ystävyys, joka molemmissa kirjoissa on isona teemana, oli ilahduttavaa luettavaa. Kaiken kaikkiaan Izumin tarinaa oli meidän mielestämme mukava seurata ja kakkososa oli kummankin mieleen. Térin lemppariksi osoittautui kuitenkin ensimmäinen osa, koska tarina tuntui yhtenäisemmältä ja Izumin hahmo mielekkäämmältä. “Painaudumme toisiamme vasten. Hiljaisuus laskeutuu yllemme, täyttää huoneen odotuksella kuin tuulen tyyntyminen ennen rajuilmaa.” Tokion prinsessa - Suuria unelmia, Emiko Jean, Otava, 2022 Suomentanut Susanna Sjöman Englanninkielinen alkuteos: Tokyo Dreaming

Jason Reynoldsin Minuutin mittainen ikuisuus julkaistiin suomeksi vuonna 2021. Se on nuorille suunnattu säeromaani, jonka kirjoitustapa vei meidät molemmat mukanaan. Löysimme saman kirjailijan sarjakuvateoksen Oxygen mask sattumalta kirjakaupassa ja tartuimme innolla myös tähän teokseen. Harmillisesti Oxygen mask -sarjakuvateos löytyy tällä hetkellä vain englanninkielisenä. Teos on julkaistu 2022. Oxygen mask kertoo lyhyin lausein vuoden 2020 sulkuajasta, kansannoususta ja siitä, miten on tärkeää löytää keinoja selviytymiseen ja luoda turvallisuuden tunnetta oman itsensä ympärille. Teos koostuu yksittäisistä ajatuksista, tuntemuksista ja huomioista, joita perheen lapsi tekee kotonaan ympäröivästä maailmasta. Tarina veti taas kerran mukanaan ja oli kiva keskittyä kuviin tekstin lomassa. “and he tells me he will be wonderful in a few weeks” Lauseet ja kuvat osittain toistuivat. Térille se teki teoksesta tutun ja turvallisen tuntuisen ja Araceliksen mielestä se kuvasi aidon tuntuisesti junnaavaa vuotta. Sarjakuva on hienosti kasattu kokonaisuus, jonka voi lukea vaikka yhden illan aikana. Etenkin Térille se jäi kuitenkin pyörimään mieleen vielä lukemisen jälkeenkin. Teoksen kuvituksessa Griffin vaihtelee paljon eri tekniikoiden välillä ja luo kiinnostavan näköisen kokonaisuuden tälle sarjakuvalle. Jason Reynolds ja Jason Griffin alkoivat luoda teosta koronasulkujen aikaan kaukana toisistaan. He lähettelivät kirjan materiaaleja toisilleen ja loivat sillä tavalla teoksen. Lopussa on hauskasti heidän välisen dialogin kautta tuotu esille, kuinka teos syntyi. “and I wonder if maybe an oxygen mask is hiding amongst the crumbs of memories” Pienen googlettelun jälkeen myös selvisi, että heiltä on tullut toinenkin sarjakuvateos Ain`t Burned All the Bright , jossa he kertovat itsestään. Myös Jason Reynoldsin Minuutin mittainen ikuisuus löytyy sarjakuvamuodossa, tosin eri taiteilijan kuvittamana. Oxygen mask, Jason Reynolds, 2022 Art by Jason Griffin

Amari and the Great Game jatkaa 13-vuotiaan Amarin tarinaa ykkösosasta Amari and the Night Brothers, suomeksi Amari ja yön veljet. Voit lukea meidän arvion ykkösosasta täältä. Kakkososa on ilmestynyt vasta englanniksi, mutta siitä on tulossa suomennos tammikuussa 2022. Me ei kuitenkaan maltettu odottaa Otavan käännöstä, vaan luettiin kakkososa jo englanniksi. "All I can do is keep showing them who I am, and if they'd rather believe something different, then that's on them." Amari and the Great Game alkaa rytisten. Mitään alun leppoisuutta tai muistutuksia aikaisemmasta ei lukijalle suotu, vaan Amari on ykkösen alun tapaan heti ongelmissa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Tarina alkaa suurella ajan pysähtymisellä, josta koko yliluonnollinen maailma haluaa heti syyttää taikureita. Amari joutuu sankarin maineestaan huolimatta maalitauluksi ja myös hänen kutsunsa Yliluonnollisten asiain virastoon yllättäen perutaan. Lisäksi Quinton makaa edelleen viraston sairastuvalla jonkinlaisessa taikakoomassa. Onneksi Amari ei kuitenkaan ole neuvoton ja ensimmäisestä kirjasta tuttu Elsie nyt on vähintään nerokas. “How can I be calm when the key to helping Quinton is right in front of me?” Jo ykkösosassa ihastuimme Amariin päähenkilönä ja sama tunnelma jatkui myös kakkosessa. Amari on vahva ja itsevarma ja monet tavallisesti päähenkilöissä ärsyttävät piirteet puuttuvat Amarista kokonaan. Hänen hartioilleen sysätään paljon vastuuta, mutta hän vastaanottaa sen varmana ja päämäärätietoisena. Myös ihmissuhteet, joita kuvataan kirjassa tuntuvat aidoilta ja mielekkäiltä. Elsie, Jayden ja jopa Lara tuntuivat melkein kuin omilta ystäviltä kirjaa lukiessa. Amarin ystäväporukka välittää aidosti toisistaan ja ovat valmiita tekemään mitä vain toistensa puolesta. “`Good` She grins. `Because if this doesn't work, at least I can say I got kicked out of the Bureau for a friend.´” Ykkösosaan verrattuna tämän kakkososan tarina oli ehkä hieman moniulotteisempi ja siinä syvennyttiin lisää B. B. Alstonin luomaan taikamaailmaan. Ykkösen tarina oli kaikessa yksioikoisuudessaan ihastuttava lukukokemus. Kakkosen käänteissä tuntui välillä jopa vähän hankalammalta pysyä perässä. Lukukokemukseen saattoi myös vaikuttaa se, että luimme teoksen englanniksi ja osan taikamaailman sanastosta olimme oppineet tuntemaan suomeksi. Ihmettelimme taas, miten alakouluikäisille kirjoitetaankin näin hyvää kirjallisuutta. Vain muutama hassu asia paljastaa, että teos tosiaan on kirjoitettu nuoremmille lukijoille. Aikuisten teoksessa ei ehkä tuntuisi uskottavalta kaikki se vastuu, joka sysätään 13-vuotiaiden lasten harteille koko maailman tilasta. Nyt jännityksellä odotamme trilogian viimeisen osan julkaisua, joka toivottavasti tulisi vuoden 2023 aikana. Amari and the Great Game, B. B. Alston, 2022

Ms. Marvel Stretched Thin on ihana sarjakuva, joka luettiin englanniksi. Teosta ei ole ainakaan vielä käännetty suomeksi. Sarjakuvan päähenkilönä toimii nuori tyttö, Kamala Khan. Kirjan nimen mukaisesti Ms. Marvel, eli Kamala, on venytettynä moneen suuntaan. Kamala auttaa paljon pikkuveljensä kanssa kotona, suorittaa kiitettävästi koulua, pyörittää omaa fanifiktio-sivuaan ja treenaa Avengers Towerilla tullakseen supersankariksi. Kamalalla on paljon tekemistä ja lisäksi hänen oma kehonsa venyy – toisinaan tahallisesti, toisinaan tahattomasti. Kyseessä on supervoima, jota hän yrittää saada mielensä avulla paremmin hallintaan. “Remember your training… Focus. You’re in your body. You’re in control.” Sarjakuva on helppolukuinen ja tarina optimistinen. Kirjan alussa Kamala vakuuttaa kaikille pärjäävänsä hyvin työmääränsä kanssa, mutta oikeasti hän ei nuku tarpeeksi, ja omista ja muiden odotuksista johtuva stressi kuluttaa häntä selvästi. Kamalan ystävät koululta tietävät hänen supervoimistaan. Alusta asti he ovat todella huolissaan Kamalasta ja kannustavat tätä pyytämään tarvittaessa apua, sekä ottamaan rennommin. “Yeah, just been dealing with some weird… stress embiggening stuff. I don’t know, it’s probably nothing.” Eräänä kiireisenä iltana Kamalan kotiin saapuu nukke paketissa, jonka on lähettänyt tuntematon lähettäjä. Sen kummempia ajattelematta Kamala antaa nuken pikkuveljelleen, joka rakastuu uuteen leluun. Nuken saapumisen aikaan alkavat kuitenkin myös kummalliset ongelmat, jotka lopulta johtavat siihen, että Kamalan täytyy tehdä muutoksia elämässään pärjätäkseen uutta vihollista vastaan. “You two have nothing to worry about. I’m Ms. Marvel!” Kamalan hahmo tuntui uskottavalta ja sympaattiselta. Stressaantunut mieli ei ole yhtä tehokas kuin hyvinvoiva mieli, ja se tuotiin mielestämme hyvin esiin Kamalan hahmon kautta. Sarjakuva on suunnattu lapsille ja siinä on nykymaailmassa todella kaivattu opetus siitä, että kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin. Tämän lisäksi kirjassa on ihanaa vaivatonta representaatiota. Ruskea Kamala ei kohtaa kertaakaan rasismia tai vaikeile identiteettinsä kanssa. Hän saa sarjakuvan ajan keskittyä vain toimimaan supersankarina ja neuvokkaana nuorena tyttönä. Ms. Marvelista on myös aikaisemmin tehty sarjakuvia eri kirjoittajan ja kuvittajan luomana, mutta tämä uusin teos on selkeästi suunnattu nuoremmalle yleisölle kuvituksen ja tekstin puolesta. Voimme suositella tätä lämpimästi kaikille kouluikäisille ja sitä vanhemmille lukijoille. Toivottavasti tämä jossain vaiheessa käännettäisiin myös suomeksi. Ms. Marvel : Stretched Thin, Nadia Shammas, 2021 Illustrated by Nabi H. Ali

Kesä jolloin minusta tuli kaunis aloittaa nuorille suunnatun trilogian. Romaanin kannessa on ihanan kesäpäivän lämmin tunnelma ja sama tunnelma jatkuu myös kansien välissä. Lyhyistä kappaleista koostuva romaani kertoo leppoisista kesäpäivistä, lämpimästä vedestä, sisarillisista suhteista, bileistä, riidoista ja rakkaudesta – sen erilaisissa muodoissa. “Ja Susannah oli joka tapauksessa oikeassa. Tätä kesää en tulisi ikinä, ikinä unohtamaan.” Belly on 15-vuotias tyttö, joka on aina viettänyt kaikki kesät äitinsä ja veljensä kanssa äidin parhaan ystävän kesäasunnolla. Kesäasunto on suuri kotoisa asunto idyllisessä merenrantakaupungissa omalla uimarannalla, ja joka kesä sinne saapuu myös Jeremiah ja Conrad, Bellyn äidin parhaan ystävän lapset. Läpi elämänsä Belly on ollut vuoroin ihastunut veljeksiin, joiden kanssa hänellä on läheinen lähes perheenomainen suhde. “Hän oli muuttunut. Ja silti hän vaikutti minuun samalla lailla kuin aina ennenkin. Tunne oli ennallaan. Kuin olisin King Dominion -huvipuistossa, Grizzly-vuoristoradan huipulla juuri syöksymäisilläni ensimmäiseen alamäkeen.” Kirjassa hypitään ajassa, mutta pysytään visusti huvilalla vietetyissä kesissä. Muulla kuin kesillä ei tunnu olevan väliä. Kaikki merkittävä tapahtuu tai jää tapahtumatta kesällä. Ja Bellyn kesien tunnelma on valloittava. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin pääsisi itsekin lipumaan lämpimän kesäauringon alle syvänsiniseen uima-altaaseen. Bellyn tunteet eivät kuitenkaan anna lukijan täysin rentoutua, sillä ne sinkoilevat ahdistuksesta suuttumukseen ja häpeästä innostukseen. Teinin suuria tunteita on kuvattu aidon poukkoilevasti ja elävästi. Myös palavaa ihastusta, jännittyneisyyttä, odotuksia, haaveita ja epävarmuutta on kuvattu tuntuvasti. “Tiesin, että oli virhe ottaa Taylor mukaan. Tiesin sen. Tiesin, ja otin kuitenkin.” Vaikka kirja on viihdyttävä, ihana ja kevyt, ei se ole pelkkää pintaliitoa. Toisilleen läheisissä perheissä kuohuu ja moni kesäasuntolainen ei ole aivan oma itsensä. Belly on tavallisen teinin tapaan kovin kiinni oman elämänsä kiemuroissa, mutta ympärilläkin tapahtuu. Tämä oli ihana kesäkirja, jossa parasta oli tunnelma, todella aidon tuntuinen päähenkilö, mielekkäät sivuhahmot ja se, että teoksessa on kuvattu kahden aikuisen naisen läheistä ja merkityksellistä ystävyyttä. Kesä jolloin minusta tuli kaunis, Jenny Han, 2022 Suomentanut Antti Hulkkonen Englanninkielinen alkuteos: The Summer I Turned Pretty, 2009

Kuonokamut - tytöt kuin tuulispäät, kertoo kolmesta parhaasta kaveruksesta, jotka käyvät samaa koulua ja joita yhdistää suunnaton rakkaus eläimiin. Harmikseen kukaan kolmesta tytöstä ei voi saada omaa lemmikkiä, ei edes hamsteria tai pientä hiirtä. Gabbyn isä ei pidä lemmikeistä, Priyan äiti on todella allerginen kaikille eläimille ja Mindyn perheen vuokrakotiin ei saa tuoda lemmikkejä. Kaverukset eivät kuitenkaan jää toimettomiksi, vaan miettivät yhdessä päänsä puhki löytääkseen tavan saada eläimiä elämäänsä. Lopulta tytöt keksivät alkaa ulkoiluttamaan naapurien koiria koulun jälkeen ja saavat näin olla lähellä eläimiä päivittäin. Oman yrityksen pyörittäminen ei suju täysin mutkitta, mutta kolme ystävystä löytävät lopulta vaikeuksista voittoon – tai ainakin tasapainoon. Sarjakuva on hauska ja tarina hulvaton. Se vetää lukijan mukaan dramaattisiinkin käänteisiin, tyttöjen tunteisiin ja tunnelmiin. "Voi hitsi… Nyt menee huonosti." Ystävysten kesken kuvataan aitoja tunteita, hyväntahtoista kinastelua ja iloisia hetkiä. Erityistä tämän sarjakuvan ystävyyden kuvauksessa oli myös huonojen hetkien ja vaikeiden tunteiden tuominen jatkuvaksi osaksi ystävyyttä ja tarinaa. Kertoja Gabby on melkein joka käänteessä kiukkuinen, ja kirjan loppupuolella selviää, ettei kukaan ystävyksistä ole ollut kaikkiin yhteisiin päätöksiin aivan tyytyväinen. Ystävykset ovat myös keskenään hyvin erilaisia, mikä on tietysti ilahduttavaa ja tervetullutta representaatiota ruskeille ja mustille lapsille. Päähenkilö Gabby käsittelee tähän liittyviä ajatuksia sarjakuvan aikana itsekseen. Mitä jos he ovat liian erilaisia ollakseen keskenään ystäviä? "Vanhemmat lupasivat ostaa minulle niin paljon kirjoja kuin vain ikinä jaksan lukea, joten minulla on paljon kirjoja. Siis paljon kirjoja." Tyttöjen perheitä kuvataan sarjakuvassa niukasti, mutta sen vähäisen mitä he sarjakuvassa esiintyvät, ovat he kivasti mukana nuorten toiminnassa ja auttavat tyttöjä aina mahdollisuuksien mukaan. He kannustavat lapsia myös seuraamaan itselleen tärkeitä harrastuksia ja ovat iloisia kaverusten ystävyydestä. Ystävykset tulevat erilaisista taustoista, mutta siihenkin liittyvistä asioista puhutaan hyvässä hengessä. “Miten voi olla näin hankalaa päästä paijaamaan koiria!” Teoksen kuvitus on vaikuttavaa. Sivut ovat pirteän värikkäitä ja hahmojen ilmeet ja eleet on luotu hauskan suurieleisesti. Sarjakuvaa lukiessa tuntui melkein, että kuvat liikkuivat silmien edessä elokuvan omaisesti. Tämä oli sen verran helppolukuinen, mukaansatempaava ja elävästi kuvitettu teos, että voimme kuvitella sen vetävän puoleensa myös sellaisia lapsia ja nuoria, joille lukeminen tai sarjakuvat ovat vielä vieraampia. Englanniksi Kuonokamuille on jo julkaistu jatko-osa ja se julkaistaan myös suomeksi keväällä 2023. Kiva, että tämän kolmikon tarinalle on jo jatkoa luvassa. Kuonokamut - tytöt kuin tuulispäät, Michele Assarasakorn & Nathan Fairbairn, Otava, 2022 Suomentanut Jouko Ruokosenmäki Englanninkielinen alkuteos: PAWS, Gabby Gets it Together, 2022 Kuvitus Michele Assarasakorn

Anisa tahtoo kierrättää kertoo nuoresta Anisasta, joka on huolissaan ympäristöstään. Teos on suunnattu 3-6 vuotiaille, mutta kirja toimii myös juuri lukemaan oppineille tai ala-asteikäisille. “Anisa pitää luonnosta ja viettää siellä paljon aikaa perheensä ja ystäviensä kera.” Kirjassa on hyvää representaatiota. Nuori Anisa saa olla vain oma itsensä. Tarinan kautta ei käsitellä esimerkiksi rasismia tai etnisyyttä, vaan aidosti Anisan mielenkiinnon kohteita. Tämä oli meistä ihanaa. Kirja on lyhyt ja selkeä. Anisa tahtoo kierrättää on kiva tarina siitä, miten Anisa on oppinut koulussa kierrättämään ja osallistuu pihamyyjäisiin. Sympaattisen päähenkilön kautta on kiva seurata lapsen innostusta. “Seuraavana aamuna postiluukusta kolahtaa kirje. Anisa pitää kirjeiden lukemisesta, joten hän juoksee alakertaan hakemaan kirjeen.” Vaikka Anisa pohtii tapoja vaikuttaa ympäristöönsä positiivisesti, kirjassa tuodaan hyvin esille se, että ympäristön tila ei ole lasten, vaan aikuisten vastuulla. Silti Anisa haluaa osallistua oman lähiympäristönsä viihtyvyyden ylläpitämiseen, koska se on hänestä mukavaa ja tärkeää. Ulkona on kivempi leikkiä, kun roskia ei ole kaikkialla. Kirjan lopusta löytyy myös lukijalle selkeät ohjeet kierrättämiseen ja roskien lajitteluun. Näitä voi myös käydä yhdessä aikuisen kanssa läpi ja oppia lisää kierrättämisestä. Anisa tahtoo kierrättää, Salaado Qasim, BoD, 2022

Salaado Qasimin, Falsa Qasimin ja Roosa Oksasen toimittama Suuria unelmia - Tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa, kertoo kahdenkymmenen suomalaisen uratarinan. Teokseen on valittu eri aloilla työskenteleviä kiinnostavia suomalaisia, jotka lyhyissä kappaleissaan kertovat, kuinka he päätyivät alalleen. Kirja on suunnattu etenkin lapsille ja nuorille aikuisille, mutta sopii hyvin vanhemmillekin luettavaksi. Tarinoiden joukosta löytyy muun muassa poliitikko, aktivisti, toimittaja ja urheilija. Ammatteja on laidasta laitaan ja niin on tarinoitakin. Tarinoissa kuvataan unelmia, haasteita ja nykyhetken todellisuutta. Kertomukset ovat lyhyitä; jokaisen suomalaisen tarina on noin 1-2 sivua pitkä ja helppolukuinen. “`Mikä minusta tulee isona?` Nämä 20 tarinaa osoittavat, että tärkeämpi kysymys on usein: `Mitä minä tykkään tehdä?” Suuria unelmia on hieno teos, jossa on vaivatonta representaatiota. Jokaisen tarinan yhteydessä on kuva tarinan ihmisestä, ja kuvista näemme, että lähes koko kirja koostuu mustista ja ruskeista suomalaisista. Meidän mielestämme on hienoa, että mustille ja ruskeille lukijoille on luotu näin hyvää representaatiota. Kirjassa voi nähdä itsensä kaltaisia ammattilaisia todella erilaisissa rooleissa osana suomalaista yhteiskuntaa muuttamassa maailmaa omilla tavoillaan. Kirja onkin tehty ajatellen etenkin nuorempaa sukupolvea. Teoksen toimittajat kertovat toivovansa, että teosta luettaisiin esimerkiksi kouluissa, jotta nuoret voivat nähdä erilaisia urapolkuja ja kokea ne sitä kautta myös itselleen mahdollisiksi. “Tarinat osoittavat, miten tärkeää erilaisten ihmisten näkyminen yhteiskunnan kaikilla alueilla on. Siitä syntyy tunne: `Tuo on minullekin mahdollista.`” Vaikka kirja tuntuu ensinäkemältä lyhyeltä, on tarinoissa paljon pureskeltavaa ja jonkin verran samankaltaisuuksia. Me ei jaksettukaan lukea kaikkia tarinoita putkeen ensi-istumalta vaan lueskeltiin teosta hitaasti pari kertomusta kerrallaan, mikä tuntuikin sopivan paremmin tarinoiden sisäistämiseen. Suuria unelmia -teoksen pohjalta on koottu myös valokuvanäyttely, joka on tällä hetkellä nähtävissä Malmitalossa. Sen jälkeen näyttely siirtyy Stoaan, Oodin ja muuallekin. Kurkkaa tästä kiertävän näyttelyn aikataulu. “Yksi asia kaikkia tarinoita yhdistää: ne kertovat ihmisistä, jotka muuttivat maailmaa.” Suuria unelmia: Tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa, Salaado Qasim, Faisa Qasim, Roosa Oksanen, 2022, BoD Valokuvaus Areta Santos Kuvitus: Noora Kerolainen

Tartuin keväällä ystävän suosituksesta Trung Le Nguyen sarjakuvaan The Magic Fish ja ihastuin siihen totaalisesti ensilukemalta! Kuvitus oli mielestäni kaunis ja yksityiskohtainen ja itse tarina soljui mukavasti ja kiinnostavasti eteenpäin. The Magic Fish kertoo vietnamilaisesta perheestä Yhdysvalloissa. Perheen poika Tiên käy koulua ja viettää aikaansa kahden läheisen ystävänsä kanssa. Tiên on ihastunut toiseen ystävistään, mutta ei tiedä kuinka kertoa tälle olevansa kiinnostunut miehistä. Tiêniä myös jännittää kertoa tästä äidilleen. Vaikka Tiênillä onkin läheiset välit äitiinsä, hän ei tiedä kuinka hänen äitinsä suhtautuu miesten välisiin suhteisiin. “I don't know how to talk about this stuff… …but I love everything you are.” Perheen äiti taas kipuilee kahden maailman välillä asumista. Hänestä tuntuu, ettei hän oikein löydä paikkaa Yhdysvalloissa ja toisaalta hän unohtaa miltä Vietnam tuntuu tai miten sen kieltä puhutaan. Hän myös ikävöi kotimaahansa ja läheisen kuoltua Vietnamissa, äiti päättää matkustaa takaisin kotimaahansa hautajaisiin. “My Vietnamese is weakening, every day. I'm changing. My past and present selves speak two different languages. It feels like I died on that boat. And I'm still stuck in the middle of the ocean.” Perheenjäsenten välisiä suhteita on ihana seurata. Perheellä on myös perinteenä lukea yhdessä ääneen perinteisiä prinsessatarinoita vietnamilaisella twistillä. Tosielämä kietoutuukin näiden tarinoiden ympärille ja niitä heijastetaan nykyhetkeen. Alkuun teos tuntui hieman sekavalta monen samanaikaisen tarinan kulkiessa rinnakkain, mutta sarjakuvaruutujen värit vaihtelevat kun kyse on nykyhetkestä, menneestä tai kerrotuista tarinoista. Väritys helpottaa tarinaan uppoutumista ja näyttää mielestäni kauniilta, samoin kuin Le Nguyen kuvitus kokonaisuudessaankin. Kirjassa käsitellään paljon erilaisia tunteita ja se on monin paikoin todella herkkä ja hauras. Tykkäsin erilaisten perhe- ja ystävyyssuhteiden merkityksistä ja kuinka ne oli yhdistetty satuihin ja niiden merkityksiin. Sarjakuva on päälle 200 sivua, mutta tarina ei tuntunut ollenkaan liian pitkäveteiseltä, vaan jokainen sarjakuvan ruutu vei tarinaa juuri oikeaan suuntaan. Samaan aikaan polveilevat monet tarinat eivät tuntunut ollenkaan turhilta vaan tekivät mielestäni teoksesta erityisen. “Is that really the ending? How should I know? It's an old, old story. Details change.” The Magic fish, Trung Le Nguyen, 2020

Tämä biisi on sinulle on nuorille suunnattu romaani, joka etenee kaavamaisesti rakkausromaanin perusmuotin mukaan. Kirjan päähenkilö, Lucky, on K-pop tähti, jonka elämä ei tunnu enää yhtä hohdokkaalta, kuin miltä se ulospäin näyttää. Luckyn tekemisiä kontrolloidaan äärimmilleen, jopa syömistä myöten, ja hän ikävöi perhettään, josta hän joutuu olemaan pitkiä aikoja erossa. Yhtenä iltana Lucky päättää uni- ja ahdistuslääkkeet jo popsittuaan karata ulos hotellistaan etsimään syötävää. Sinä iltana hän tapaa Jackin, valokuvaamisesta innostuneen pojan, joka tekee satunnaista keikkaa juorulehdille. Jack vie kotiinsa kummallisen sekavan tytön, ja kun Jack tunnistaa tämän suosituksi staraksi, hän näkee tilaisuutensa koittaneen. "Varhaisaamun Hongkong tuntui salaisuudelta. Oli niin varhaista, että olimme ulkona ennen aamuruuhkaa, ja kaupat alkoivat vasta availla oviaan. Kadut olivat hiljaisia, vaimennettuja, ja pehmeän keltaisen aamuauringon valaisemia." Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi yhden vuorokauden sisälle. Sinä aikana Lucky ja Jack ehtivät kuitenkin kehittää välillensä suuren yhteyden ja syödä ainakin tsiljoonaa eri ruokaa erilaisissa paikoissa. Syömisen ohella Lucky ja Jack keskustelevat muun muassa elämäntyyleistään, unelmistaan ja siitä, kuinka hankalalta omien haaveiden tavoittelu voi tuntua. Tarina on ennalta-arvattava ja noudattaa rakkausromaanien tuttua kaavaa. Aina rakkausromaanien kaavamaisuus ei häiritse minua lainkaan, mutta tämän kirjan kohdalla olisin kaivannut jotakin käännettä tai elementtiä, joka olisi tehnyt tarinasta kiinnostavamman. Lucky ja Jack eivät myöskään hahmoina tuntuneet minulle kiinnostavimmilta ja välillä teki mieli pyöritellä silmiä Luckyn ongelmille ja Jackin päätöksentekokyvylle. "Hän irroitti vihreän paidan vyötäisiltään ja veti sen päälleen juuri, kun viileä tuulenvire kävi ylitsemme. 'Pakenit jotain viime yönä.'" Tarina tuntui toisinaan myös epäuskottavalta tavalla, joka ei mielestäni ole hyväksyttyä edes rakkausromaanille. Perusasioiden tulisi olla kohdallaan, vaikka tarinassa mentäisiinkin rakkaus edellä. Esimerkiksi Luckyn uni- ja ahdistuslääkkeet tekivät hänestä aivan sekavan ja humalaisen oloisen, mikä ei ainakaan oman kokemukseni mukaan tunnu ihan uskottavalta. Kirjassa kiinnostavinta oli mielestäni kuitenkin eläytyminen suuren k-pop staran arkeen ja tunnelmiin. Minkälaista on, kun ei voi liikkua ulkona rauhassa ilman, että ahdistavan suuri ihmismassa saattaa yhtäkkiä ympäröidä sinut ja baarissa ei voi laulaa karaokeakaan ilman, että siitä tulee intiimi olohuonekeikka faneille. Tämä biisi on sinulle, Maurene Goo, Otava, 2020 Suomentanut Inka Parpola Englanninkielinen alkuteos: Somewhere Only We Know, 2019

Nicola Yoonin vasta suomennettu Rakkauden askelkuviot on ihana nuorille aikuisille suunnattu rakkausromaani, joka lähtee kunnolla käyntiin vähän köykäisen alun jälkeen. Evie on 17-vuotias tyttö, joka on ennen rakastanut kaikenlaista romanttista kirjallisuutta. Kirjan alussa hän kuskaa kuitenkin kasoittain rakkausromaaneja kierrätykseen, sillä hänen vanhempiensa ero on pilannut romantiikan häneltä. Eviestä on tullut kyyninen, eikä hän enää usko ikuisesti kestävään rakkauteen. Hänen entinen romanttisia kirjoja rakastanut puolensa kuitenkin jatkuvasti vertaa hänen omaa elämäänsä rakkausromaanien tavallisimpiin juonikuvioihin ja kommentoi tapahtumia niiden kautta. "Niinpä, rakkaus vaatii uskoa ja on hyppy tuntemattomaan. Mutta ihmiset hyppäävät vain siksi, etteivät tiedä, miltä maa näyttää. He uskovat putoavan pehmeästi. He uskovat, että maa on pehmustettu höyhenillä, untuvatyynyillä, pörröisillä vauvanpeitoilla, upottavilla karvalankamatoilla. Mutta olen nähnyt maan. Se on täynnä tappavia piikkejä, jotka on sorvattu muiden hyppääjien luista." Kirjojen kierrättämiseen tarkoitetulla paikalla Evie tapaa kummallisen vanhuksen, joka lahjoittaa hänelle tanssikirjan. Samoihin aikoihin Evie huomaa itsellään uuden kyvyn. Yhtäkkiä hän kykenee näkemään suutelevien parien yhteisen elämänkaaren: kuinka he tutustuivat, miten suhde on siitä edennyt ja kuinka se tulee päättymään. Tämä uusi kyky on vain omiaan lisäämään Evien kyynisyyttä rakkaudesta. Hän huomaa nopeasti, että kaikki suhteet päättyvät ikävästi. Mystinen kirja ja uusi voima johdattavat Evien tanssikoululle, jossa hän aloittaa uuden tanssiharrastuksen ja tapaa Xavierin, komean mustan pojan ohuilla latvoista sinisiksi värjätyillä rastoilla. Häntä kutsutaan vain kirjaimella X. "Panen ensimmäiseksi merkille pojan kasvot – ruskean ihon, tummat silmät ja poskipäät. Toiseksi huomaan, että hän on hyvin pitkä. Itse asiassa järjettömän pitkä. Hän näyttää naurettavalta matalan pyöräni selässä." Kirjan alussa asiat vain tapahtuvat, eikä tapahtumia sidosteta kunnolla. Tuntuu, että tarina haluttiin viedä mahdollisimman nopeasti tiettyyn pisteeseen, ja teoksen laatu kärsii siitä. Teksti tuntuu kömpelöltä ja halusin lukijana vaatia siltä enemmän. Nautin ehdottomasti juonivetoisista teoksista, ja rakastan nuorille aikuisille suunnattuja teoksia monen muun asian lisäksi myös siitä syystä, että niissä liikutaan reipasta vauhtia eteenpäin. Juonen kiitäessä eteenpäin haluan kuitenkin kyetä uskomaan kirjan tarinaan ja hahmojen valintoihin. Haluan pystyä ymmärtämään niitä ja sitä miksi ne tapahtuvat, sen sijaan että vain seuraan vierestä ja ihmettelen, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Hyvin lyhyessä ajassa Evie tapaa oudon vanhuksen ja saa yliluonnollisen voiman, jota hän ei edes sen pahemmin pysähdy ihmettelemään. Ja yhtäkkiä jokin ajaa hänet aloittamaan seuratanssiharrastuksen. … Okei? "Talutan pyörän ulos ja sanon itselleni, ettei tämä ole rakkausromaani." Kuitenkin siinä vaiheessa kun Evie tapaa X:n tuntui siltä, että alku saatiin pois alta ja kirjailija pääsi vihdoin sinne, mikä häntä oikeasti kiinnosti alun alkaen. Yhtäkkiä tarina alkaa soljua kiinnostavana ja mukaansatempaavana, enkä malttanut laskea kirjaa enää käsistäni. Uutta ihastusta oli ihana seurata, mutta kirjassa oli sen lisäksi paljon muutakin kiinnostavaa. Evien perhekuvio on sekava ja monisyinen. Hänellä on uniikit suhteet kaikkiin perheenjäseniinsä: äitiin, isään ja siskoon, ja näidenkin hahmojen taustoja selviää tarinassa kiinnostavasti. Myös Evien kaveriporukka on kivana osana tarinaa ja tanssikoulua vetävä vanha edelleen toisiinsa älyttömän rakastunut musta pariskunta on maailman suloisin yksityiskohta. “Särkyneen sydämen ongelma ei ole siinä, että se tappaa. Ongelma on, että se ei tapa.” Nauroin ja itkin tämän teoksen parissa ja se olikin kirjassa ehdottomasti parasta. Tässä romaanissa on rakkausromaanien ihanat asiat, mutta mukana on myös paljon vaikeita asioita ja tunteita. Kirjan viesti tuntuikin olevan, että vaikeat tunteet kuuluvat elämään, eikä niitä tarvitse vältellä. Oli upeaa ja todella arvokasta saada seurata Evietä käsittelemässä kaikenlaisia isojakin asioita, ja tuntui, että opin kirjan aikana yhdessä Evien kanssa jotakin arvokasta elämästä ja rakkaudesta. Rakkauden askelkuviot, Nicola Yoon, Tammi 2022 Englanninkielinen alkuteos: Instructions for dancing, 2021 Suomentanut: Helene Bützow