HAKU

Pysäyttämätön ihminen 2: Miksi maailma ei ole reilu jatkaa lapsille ja nuorille suunnattua tietokirjasarjaa, jossa käydään ihmiskunnan historiaa läpi kiinnostavalla tavalla tarinamuotoisen tekstin kautta. Ensimmäisessä osassa, Kuinka valloitimme maailman, esitellään, kuinka ihminen keksi hyödyntää tulta ja tarinoita erottuakseen muista eläimistä. Tässä osassa käsitellään ihmiskunnan kehitystä 25 000 vuotta sitten ja siitä eteenpäin. Erityisesti keskitytään siihen, miten keräilijäkansa alkoi asettua kyliin, viljellä elantonsa ja hallita viljaa sekä metsää. Tästä ihmisten omistajuus laajeni pian myös eläimiin ja niiden kasvattamiseen. “Eläinten ja kasvien hallinta toi maanviljelijöille paljon lisää valtaa. Mutta valta ei ole sama asia kuin onni tai mielenrauha. Oletko sinä yrittänyt ikinä hallita muita – vaikkapa koiranpentua tai pikkuveljeä?” Aloilleen asettumisen seurauksena syntyivät kaupungit ja suurista ihmismääristä koostuvat kaupungit puolestaan tarvitsivat hallitsijoita päättämään yhteisistä asioista. Suurien kaupunkien ja hallitsijoiden myötä syntyivät verotusjärjestelmä, kirjoitustaito, byrokratia ja koulut. Vaikeat ja monimutkaiset sanat avataan kärsivällisesti selkeiden esimerkkien kautta. Kerronnassa tuodaan ilmi usko lukijaan ja siihen, että sinä kyllä ymmärrät vaikeatkin aikuisten asiat, kunhan selitän. “Kun aikuiset ovat huolissaan ja lapset kysyvät heiltä, mistä se johtuu, aikuiset vastaavat usein: ‘Ymmärrät sitten kun kasvat isoksi.’ Miten usein sinulle on sanottu noin? Maailmassa on ilmeisesti sellaisia pelottavia asioita, joita lapset eivät ymmärrä. Se tuntuu vähän oudolta.” Omistajuuden ja valtaapitävien kautta käsitellään lyhyesti myös orjuutta ja toisen ihmisen omistamista. Yhteiskuntaluokkien syntyminen ja niitä ylläpitävät tarinat selitetään myös, vaikka ne tuodaankin esiin kuin kaikuina menneisyydestä, ottamatta sen suuremmin kantaa yhteiskuntaluokkien nykytilanteeseen. Samalla sävyllä käsiteltiin myös naisten asemaa. Tietoa ja asiaa tässä teoksessa on paljon, mutta onneksi ne on jaettu selkeästi lukuihin ja vielä lyhyempiin kappaleisiin väliotsikoin. Tietokirjaa voi siksi helposti lukea kappaleen silloin tällöin, ilman että tulee tietoähkyä. Kuvat tekevät tekstistä ilmavaa ja tarinamuoto vetävää. Joukossa on kuvitteellisia keskusteluja eri aikakausien ihmisten välillä, joilla havainnollistetaan muuttuvaa maailmaa ja avataan erilaisia ajatusmaailmoja. Tämä tekee muinaisista ajatuksista ja päätöksistä helpommin hahmotettavia ja jopa ymmärrettäviä. “Kun muinaiset ihmiset halusivat muistaa jonkin asian, heille riitti vuosimiljoonien ajan se, että he tallensivat asian aivoihinsa. Mutta kun he yrittivät rakentaa isoja kuningaskuntia, he huomasivat etteivät heidän aivonsa riittäneet sellaiseen.” Kirjan alusta löytyy “Historiamme aikajana”, josta näkee nopealla vilkaisulla, mitä teos käsittelee. Miksi maailma ei ole reilun aikajana loppuu kohtaan 3 300 vuotta sitten, joten tälle lasten tietokirjasarjalle on varmasti tulossa vielä jatkoa. ssa. Pysäyttämätön ihminen 2: Miksi maailma ei ole reilu, Yuval Noah Harari & Ricard Zaplana Ruiz, WSOY 2024 Suomentanut Seppo Raudaskoski Englanninkielinen alkuperäisteos: Unstoppable Us Volume 2: Why the World Isn't Fair, 2023

Camila asuu Córdobassa ja viettää paljon aikaa Encarna-tädin vaaleanpunaisessa asuntolassa. Asuntolan muut asukkaat ovat Camilan valittu turvallinen perhe, travestit, joiden kanssa hän myös työskentelee läheisessä Puistossa. Yöeläimiä kertoo Camilan elämästä ja hyppii ajassa menneen ja nykyhetken välillä. Lapsuutensa Camila on elänyt väkivaltaisessa perheessä Argentiinan pikkukaupungissa transfobisen alkoholisti-isänsä armoilla. Nykyhetkessä Camila on parikymppinen opiskelija ja prostituoitu, joka valitun perheensä kanssa saa olla vapaasti oma itsensä. “Sain heti huomata, että he olivat jatkuvasti varuillaan, ja vaaratilanteissa Encarna-täti oli se, joka asettui muiden eteen vastaanottamaan iskut. Käperryin hänen siipiensä suojaan, sateenkaaren väreissä kimaltavien sulkien alle. Tämä monenkirjava lintu varjeli meitä kuolemalta.” Yhtenä yönä Encarna-täti löytää Puistosta hylätyn poikavauvan ja ottaa pojan kotiinsa osaksi travestien perhettä. Encarna on kuin äiti monelle travestille, vanhempi joka rakastaa vilpittömästi lapsiaan. Vauvan myötä Encarnan äidillisyys suuntautuu uuteen poikavauvaan ja vie huomiota pois travesteilta. Valitun perheen siteet rakoilevat päivittäisen väkivallan, kuoleman ja pahoinvoinnin alla, kun yhteisöä kannatellut voima suuntautuu muualle. “Miten olisin voinut olla itkemättä, kun olin saanut isäkseni miehen, joka joi enemmän kuin oli tarpeeksi? Mitä muuta silloin voi tehdä kuin opetella vuodattamaan kyyneleitä? Alkoholin aikaansaama väkivaltaisuus hirvitti minua.” Camilan elämä on rankkaa. Pienestä asti hän joutuu käyttämään kehoaan selviytyäkseen ja kovettamaan ihonsa solvauksilta. Teoksessa käydäänkin läpi suunnilleen kaikki slurrit, mitä tulee mustiin ja ruskeisiin travesteihin. Hän kertoo myös monen muun travestin elämästä palasia. Kaikki työskentelevät puistossa ja näyttävät mitä kauniimmilta. Elämäniloa, lempeyttä ja tahdonvoimaa löytyy, mutta monella on hankalia elämänvaiheita: rankkoja kohtaamisia kaduilla miesten kanssa, sairastelua ja kuolemaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö on jatkuvasti läsnä travestien arjessa, niin Camilan, kuin muidenkin elämässä ja huumeet ja alkoholi pehmittävät joka yötä. Rankat tilanteet kuvaillaan tarkasti ja, vaikka niiden jälkeen elämä jatkuu normaalisti, jää lukijalle epämiellyttävä olo. “Kun talvella lojuin aamuöisin sängyssäni kierroksen jäljiltä, tunsin uupumusta joka ei ollut kaukana kuolemasta. “ Kirjassa välittyy rakkautta valitun perheen välillä, välittämistä ja huolenpitoa. Takakannen perusteella odotimme, että näitä teemoja olisi käsitelty kirjassa huomattavasti enemmän. Pienet hetket olivat kuitenkin kauniita ja niihin oli kiva hetkeksi pysähtyä. Teoksen kieli on myös kaunista ja tarinasta löytyy muutama hieno vertauskuva tapahtumille ja kohtaloille, joita ei täysin avattu lukijalle. “Maalan huuleni ja näen lapsenkasvoissani sen hutsun kasvot, joksi kasvan myöhemmin. Katson itseäni peilistä ja haluan itseäni juuri tuollaisena, äidin meikeillä maalattuna, haluan itseäni niin kuin kukaan ei ole koskaan minua halunnut.” Teos tuntuu kunnianosoitukselta kauniille ja kärsineille ihmisille, joita Camila on kohdannut elämänsä aikana. Tuntuu, että hän on halunnut kirjata muistiin tarinat, jotka muuten olisivat unohtuneet tai jääneet vaille huomiota. Tarinat tuovat huomiota tärkeisiin ja suuriin asioihin: yhteiskunnan epäkohtiin ja kaksinaismoralismiin sekä uskomattomaan resilienssiin samaan aikaan näkyvän ja näkymättömän vähemmistön keskuudessa. Yöeläimiä, Camila Sosa Villada, S&S, 2024 Suomentanut Emmi Ketonen Espanjankielinen alkuteos: Las Malas, 2019

Simi – sademetsän tyttö on suunnattu perheen pienimmille, mutta sopii hyvin myös vähän vanhemmille lukijoille. Värikkäitä kuvia löytyy paljon ja tekstiä on muutaman sanan sijaan monta virkettä jokaisella aukeamalla. Simin isä on muuttanut takaisin Dominican saarelle, Karibialle Simin ollessa vielä pieni. Tarinan alussa Simi ikävöi isäänsä. Hän miettii millainen isä mahtaa olla ja millaisesta paikasta isä on kotoisin. “Mielessäni on monta kysymystä. Kuka minä olen? Missä minä olen? Mistä olemme kotoisin?” Simi kuulee äidiltään, että isä asuu nykyään saaren sademetsässä ja päättää lähteä seikkailulle etsimään isäänsä. Hän haluaisi oppia tuntemaan isänsä paremmin ja miettii, näyttääköhän hän nykyään samalta kuin isänsä. Simi matkaa halki Dominican saaren etsien sademetsää ja isää. Tarinaa käydään läpi väliotsikoin, joista jokainen kuvaa yhtä saaren osaa Simin matkalla. Hän kulkee halki isän vanhan kotikylän, banaaniplantaasin, hedelmätorin, Kalinago-heimon kylän, Trafalgar vesiputouksen ja monen muun paikan. Matkalla Simi kertoo lukijalle näkemäänsä ja kokemaansa samalla pohtien, onko isä käynyt samoissa paikoissa ja mitä hän on siellä mahtanut tehdä. “Pieni tyttö tarttuu käteeni ja antaa minulle uimalasinsa. Hän sanoo, että vedessä liplattelevien aaltojen alla on jotain taianomaista.” Ympäristön kuvailu kirjassa on kaunista ja tuntui kuin olisin itsekin ollut hetken seikkailulla saarella Simin matkassa. Värikkäät kuvat elävöittävät ihanasti tarinaa ja hahmoihin on saatu luotua aitoa välittämisen tunnetta. Suru on pienesti läsnä, koska isä on ollut pitkään poissa ja hänen lähtönsä syytä ei käydä teoksessa läpi. Yleisesti kirjasta kuitenkin huokuu hyvän mielen tunnelma. Kirja loppuu värikkääseen karnevaalijuhlaan ja avataan saaren karnevaalin perinteitä. Simi tanssii iloisesti musiikin tahdissa muiden saarelaisten ja oman perheensä seurassa. “Sitten kuulen kitaransoittoa läheltä. Tunnistan sen soiton. Isäni soitti sitä minulle, kun olin pieni. Isäni täytyy olla ihan lähellä.” Simi – sademetsän tyttö, Satu John, Emma Thackham & Anosia Simpson, Momentum, 2024 Kuvitus Aino Papinniemi

Etsi luettavaa kirjailijan mukaan klikkaamalla alta löytyviä avainsanoja.

Kun aloitimme POC-lukupiiri hankkeen kesällä 2020, tuntui todella vaikealta löytää suomeksi meidän kohdekirjallisuuttamme, eli mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjoittamia teoksia, joissa keskiössä ei olisi rasismista, orjuudesta tai rodusta johtuva kärsimys. Vuonna 2021 hetken aikaa tuntui siltä, että mustilta ja ruskeilta kirjailijoilta alettaisiin julkaista enemmän kirjallisuutta. Yhdysvalloista Suomeenkin levinnyt Black Lives Matter -liikehdintä tuntui näkyvän siinäkin, että herättiin arvostamaan laajemmin mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjallisuutta. Seuraavina vuosina olemme selanneet katalogeja odotukset korkeina, mutta joutuneet pettymään, kun on tuntunut, ettei mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjojen kustantaminen olekaan enää samassa suhteessa noususuuntaista. Nyt kun vuoden 2024 kirjakatalogit on julkaistu, päätimme laskea POC-kirjailijoiden teosten prosentuaalisen osuuden suurimpien suomalaisten kustantamoiden katalogeissa viimeisen viiden vuoden ajalta. Halusimme saada osviittaa siitä, minkälaiseen suuntaan POC-kirjailijoiden kirjallisuuden kustantaminen on menossa. Valitsimme tarkasteluun WSOY:n, Otavan ja Tammen kirjakatalogit. Kyseiset kustantamot julkaisevat suuren osan Suomessa julkaistavasta suomenkielisestä kirjallisuudesta ja ovat myös ne kustantamot, joiden julkaisemaa kirjallisuutta me olemme POC-lukupiirissä lukeneet eniten. Laskimme POC-kirjailijoiden kirjallisuuden osuuden kunkin vuoden kevään ja syksyn katalogin teoksista prosentteina. Otimme vertailuun aikuisille julkaistavan kaunokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden. Prosentit ovat harmittavan pieniä ja niiden suunta ei ole ihan sitä mitä me toivoisimme. Oliko vuoden 2020 ja 2021 välillä tapahtunut harppaus vain BLM-liikehdinnän aiheuttama hetkellinen muotijuttu, jonka jälkeen ollaan palautumassa niin sanottuun normaalitilaan, jossa mustien ja ruskeiden kirjallisuutta ei ole tärkeää julkaista jatkuvasti tai ainakaan yhtä paljon kuin valkoisilta kirjailijoilta? Kotimaisessa kirjallisuudessa vielä jotenkin ymmärtää, että prosentit ovat pieniä, koska Suomessa olemme vähemmistössä. Käännetyssä kirjallisuudessa prosenttien pitäisi kuitenkin olla erilaiset. Olemmehan me globaali enemmistö. Tietysti kyse on rasistisesta järjestelmästä, joka ei takaa samoja mahdollisuuksia mustille ja ruskeille kirjailijoille ja heidän tuotoksilleen, sillä yhtäkkiä vuonna 2021 jopa niitä suomalaisia mustia ja ruskeita kirjailijoita alkoi löytyä enemmän. Lisähuomio: Laskimme prosentit parhaamme mukaan, mutta niihin on syytä suhtautua suuntaa-antavina. POC-kirjailijoiden määrittely on itsessään jo epämääräistä (pelkän nimen, kuvan, Wikipedia-artikkeleiden ja haastattelujen perusteella) kun kirjailijoilta itseltään ei pääse suoraan kysymään. Kirjakatalogit eivät myöskään anna täydellistä kuvaa edes kaikista kyseisten kustantamoiden todellisuudessa julkaisemista kirjoista, sillä toisinaan katalogissa ilmoitetun kirjan julkaisupäivä siirtyy eteenpäin ja kausien aikana julkaistaan myös teoksia, joita ei ole katalogissa etukäteen ilmoitettu.

Kirjasarja Karsein viikko ikinä kertoo nimensä mukaisesti yhdestä viikosta ja sarjan jokainen osa kuvaa viikon yhtä päivää Justin Chasen kaoottisessa elämässä. Keskiviikko on uunituore osa, joka jatkaa Maanantain ja Tiistain sattumuksia. Maanantain tapahtumat menivät tiistaina viraaliksi ja nyt keskiviikkona matkalla HERÄÄ JO! aamuohjelmaan Justin ja Marvin ovat lentäneet lentokoneesta taivaan tuuliin. Justinin keskiviikko alkaa siis kumiveneen pohjalta vihollisen vierestä jostakin päin jotakin merta. Molemmat ovat peloissaan ja hetken aikaa he tukeutuvat toisiinsa, kuin eivät vihollisia olisikaan. Marvinista paljastuu inhimillisempi puoli ja he löytävät toisistaan myös joitakin yhtäläisyyksiä. Kun kumivene ajautuu aution saaren rantaan ja Justin lentää veneestä rantahiekalle, haihtuu Marvinista taas kaikki inhimillisyys. Marvin alkaa kehitellä sankaritarinaansa siitä, kuinka hän on pelastanut Justinin, samalla kun Justin rakentaa suurta SOS-merkkiä simpukoista rantahiekalle. Jonkin aikaa pelastusta odoteltuaan Marvin löytää pullopostin, jonka sisältä löytyy aarrekartta. Pelosta ja vaaroista huolimatta kaksikko lähtee etsimään suurta aarretta rikastuminen mielessä. “Ainoat tavat päästä kartan kertomaan X:ään ovat joko VERISEN LAHDEN tai TUOMION VIIDAKON kautta. Niistä kumpikaan ei vaikuta kivalta reitiltä.” Keskiviikkona oli kiva päästä ulos koulumaailmasta. Maanantaihin ja Tiistaihin verrattuna Keskiviikko tuntuu oudolta kuumeunelta, kun miljöö on täysin eri ja tapahtuvat menevät överiin ihan toisella tavalla kuin aikaisemmissa osissa. Koulupäivien seuraaminen olisi kuitenkin voinut käydä jo tylsäksi kolmannessa kirjassa, joten oli hauska siirtyä arjesta ihan toiseen ulottivuuteen. Lukija pääsee kokemaan monta pelon hetkeä ja helpotuksen huokausta viidakon siimeksessä. Keskiviikossa on selkeämpi juoni kuin aikaisemmissa teoksissa. Maanantaissa ja Tiistaissa tapahtumat ovat seuranneet erilaisia kommelluksia aamusta iltaan. Keskiviikossa juoni on yhtenäisempi alusta loppuun ja se piti etenkin Araceliksen paremmin otteessaan. “Kun ilmaa SYÖKSEE ulos veneeseen tulleesta reiästä, se viskaa meidät ilmaan kuin lentäisimme seonneella TAIKAMATOLLA ihka uuteen kauhun maailmaan.” Marvinin hahmoon on yritetty tuoda jotakin syvyyttä ja ehkä kasvattaa jonkinlaista empatiaa myös kiusaajaa kohtaan, mutta ainakin tässä osassa se jäi vähän laihaksi yritykseksi. Toisaalta se pohjustaa mahdollisuutta syvempään hahmoon tulevissa osissa, mitä toivottavasti näkisimmekin loppuviikosta. Keskiviikossa Justin ja Marvin seikkailevat lähinnä kahdestaan, mutta etenkin lopussa kaksikko kohtaa muitakin hahmoja. Meitä ilahdutti äidin ja hänen aviomiehensä Vladin palaaminen kuvioihin. Äidille on toki soitettu lyhyt puhelu ensimmäistenkin kirjojen päätteeksi, mutta äidin ja Vladin hahmot ovat hauskasti rakennettuja, joten niiden suurempi hyödyntäminen oli meidän mielestämme iso plussa. Mummokin on pienessä, mutta hauskassa roolissa tässäkin tarinassa Justinin ajatuksissa ja lopuksi myös etäyhteydellä. "Olen myös LOPEN UUPUNUT. Jalkojani PAKOTTAA. Olen ihan kuitti. ‘Liikaa videopelejä!’ selittäisi äiti asian. (Tosin äiti sanoo niin vähän kaikesta.)" Teoksen loppuun on taas kerätty muutama fakta tarinaan liittyvistä asioista ja ne olivat meidän mielestämme hauskoja ja kiinnostavia. Interaktiivisuus lasten kanssa on myös kiva lisä, kun kirjan lopussa on aina ohjeet yhden hahmon piirtämiseen vaihe vaiheelta sekä kysely millaiseksi lukija ennustaa seuraavan päivän tapahtumat. Karsein viikko ikinä: keskiviikko, Eva Amores & Matt Cosgrove, Otava, 2024 Suomentanut Anssi Alanen Englanninkielinen alkuteos: Worst Week Ever! Wednesday, 2022

Justin Chasen äiti on mennyt naimisiin miehen kanssa, joka on ihan varmasti vampyyri. Uuden avioliiton solmimisen myötä, myös Justinin elämä muuttuu. Perhekokouksessa on päätetty, että Justin muuttaa isänsä luokse asumaan ja hän joutuu siksi vaihtamaan myös koulua, kesken kuudennen luokan. Kirjasarja Karsein viikko ikinä kertoo nimensä mukaisesti yhdestä viikosta ja sarjan ensimmäinen osa kuvaa Justinin maanantaita. Justinin äiti ja vampyyri Vlad heittävät Justinin isälleen uuteen asuntoon, jossa asuu myös mummu ja Kupru koira. Samana päivänä Justin suuntaa myös ensimmäistä kertaa uuteen kouluun. “Pysähdymme isän talon eteen. Minun uusi kotini! Se näyttää aavemaiselta ja siellä ihan varmalla kummittelee, mutta talo on iso ja saan koko vinttikerroksen huoneekseni. MAHTAVAA!” Justin toivoo, että koulussa kaikki menisi hyvin ja hän löytäisi paikkansa uudessa ympäristössä. Ensimmäiselle päivälle on suunniteltu uintia, joka on Justinin lempipuuhaa ja hän on valmis valloittamaan koko luokan uimataidoillaan. Jo kotona asiat alkavat kuitenkin mennä pahasti pieleen. Justinille paljastuu, että hän on vahingossa ottanut mukaansa vampyyrimiehen matkalaukun, eikä hänellä nyt ole mukana omaa uimapukuaan. Myös isän ostama koulupuku on liian pieni. Onneksi virkkaamisesta innostunut mummu keksii väsätä Justinille pikavauhtia uimahousut villalangasta. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan pääty siihen. Ensimmäisenä koulupäivänä Justin saa lempinimekseen Vessapoika. Hän myös hankkii vihollisen opettajien suosikkipojasta ja rehtorin lapsesta Marvinista. Pieleen mennyt sattuma seuraa toistansa ja maanantaista tulee karsean viikon kamala aloitus. Onneksi muutama ilon pilkahdus päivästä kuitenkin löytyy ja Justin saa uuden ystävän naapuristaan Miasta. “‘Tässä on paikka!’ isä huikkaa voitonriemuisesti. Se ‘paikka’ on suoraan koulun portin EDESSÄ. Siinä vanhemmat ja oppilaat pysähtyvät TOLJOTTAMAAN, mistä kadulla tööttäilevien autojen KAKOFONIA johtuu. Tiistai alkaa sillä, että maanantain tapahtumat ovat menneet internetissä viraaliksi ja Justinin täytyy elää uudelleen maanantain noloimmat ja kamalimmat hetket. Pahinta on, ettei isä tunnu tajuavan, kuinka karseaa tämä kaikki on. Päin vastoin, isä on uudesta kuuluisuudesta vain innoissaan ja koristelee autonsakin uudelleen kuuluisan vessapojan kunniaksi. Naapurin Mia todistaa taas nolon hetken Justinin elämästä. Lisäksi Justin rikkoo peilin jo toistamiseen viikon sisällä, mistä huono onni vasta sitten yltyykin. Koulussa vuorossa on koulukuvaus, jossa Justin haluaa kovasti onnistua. Alku vaikuttaa kuitenkin huonolta, kun Justinin hiustenlaittoyritys johtaa hiusten lähtöön ja ennen kuin koulupäivä on ehtinyt edes kunnolla alkaa, hän saa uuden liikanimen ja siihen sopivan pilkkaserenadin. “Kun käännyn oikealle, katseeni lukittuu mieheen, naiseen ja teiniin, jotka tuijottavat suu AUKI naapurin uutta poikaa, joka on alkkareissa etupihalla ja huutaa SORTSIEN ja KUPRUN perään.” Molemmat sarjan osat on kirjoitettu hauskalla ja vetävällä tavalla. Tekstiä on reilusti niin, että tarinankerrontaa ehtii todella tapahtua, mutta jokaisella sivulla on myös paljon kuvituksia. Toisinaan kuvat voivat kattaa jopa useamman kokonaisen sivun. Kuvat ja kuvatekstit tukevatkin lukemista ja pitävät varmasti pienemmätkin lukijat innostuneina mukana. Kuvitukset ovat hauskoja ja kekselijäitä. Niissä on hyödynnetty peliviittauksia ja erilaisia tapoja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Joitakin asioita kerrotaan vain kuvilla ja niihin lisätyillä teksteillä. Toisinaan piirroksissa on niin paljon yksityiskohtia, että kuvien vilkuiluun voi käyttää paljon enemmän aikaa kuin itse tekstin lukemiseen. Tarinassa kuvataan paljon visuaalisia tapahtumia ja niiden auki piirretyt versiot saivat Justinin toilailut tuntumaan melkein elokuvalta mielessä. “JÄÄDYN siinä toivossa, että ellen liiku, huomio menee pian ohi. Istun täysin hiljaa. En räpytä silmiäni. En hengitä. Olen vain eloton möhkäle. Pelkkä PATSAS, joka EI missään tapauksessa äsken möläyttänyt ‘Älä muuta viserrä, sisko!’ uuden kouluni rehtorille juhlasalissa.” Molemmissa tarinoissa tapahtuu paljon noloja asioita ja vitseissä hauskuus tulee lähinnä Justinin nolostumisesta. Vaikka kirjan sivuilla tulee rivien välistä esille se, ettei maailma noloihin juttuihin kaadu, olisi Téri kaivannut sen painottamista syvemmin. Téri olisi myös toivonut, että vitsien sivussa olisi tuotu ilmi se, ettei härnääminen nolojen sattumusten tapahtuessa ole okei. Maanantai kertoo lähinnä ripulista, jonka Justinille aiheuttaa ehkä isän vihreä limapirtelö, ja siihen liittyvät vitsit eivät erityisesti iskeneet mehin. Vitsit varmasti naurattavat jotakin toista lukijaa, esimerkiksi ala-astelaista, joka osaa eläytyä ripulin koulussa tuomien hankaluuksien nolouteen. Tiistaissa ei samalla volyymilla ollut ripulihuumoria vaan keskityttiin enemmän muihin sattumuksiin. Toilailu menee kuitenkin vieläkin överimmäksi, vaan eri tavoin. “‘Niin, viikko on tosiaan ollut vaiheikas Wally Valleyn peruskoulussa. Ja nyt on vasta TIISTAI! Uskon silti, että saamme kaikki arvokkaita opetuksia.” Kirjojen lopusta löytyy vielä Justin Chasen hupitietoja osio, johon on kerätty lyhyesti hauskoja faktoja liittyen päivän tapahtumiin. Lopusta löytyy myös interaktiivisia pikkutehtäviä: ohjeet aina yhden hahmon piirtämiseen vaihe vaiheelta ja kysely, jossa lukija voi ennustaa mitä seuraavana päivänä mahtaakaan tapahtua. Meidän ekaluokkalainen testilukija tykästyi kovasti kirjasarjaan ja odottaa innolla jatko-osia. Etenkin havainnollistavat kuvat olivat hänen mieleensä ja yksi tärkeimmistä asioista koko kirjassa. Karsein viikko ikinä: maanantai / Karsein viikko ikinä: tiistai, Eva Amores & Matt Cosgrove, Otava, 2023 Suomentanut Anssi Alanen Englanninkielinen alkuteos: Worst Week Ever! Monday, 2021 / Worst Week Ever! Tuesday, 2022

Täydellinen rikos on pitkään ollut lukulistallamme, sillä saimme sen lahjoituksena suomentajalta jo jokin aika sitten. Siitä asti tämä lyhyt psykologinen trilleri on kiinnostanut meitä, mutta jäänyt kuitenkin uutuuksien jalkoihin. Nyt kun meillä on taas ollut mahdollisuus tehdä POC-lukupiiriä täyspäiväisesti, päätimme vihdoin tarttua teokseen. Zhou on vasta täyttänyt 18-vuotta ja käy lukion viimeistä vuotta. Hän on muuttanut kaupunkiin äitinsä luota ja asuu etäisen tätinsä asuntolassa. Tarinan alussa Zhou murhaa kylmäverisesti ja ilman selkeää motiivia luokkakaverinsa, kauniin ja suositun Kong Jien. Zhou on suunnitellut murhaa, käynyt ostamassa teräaseen etukäteen ja pohtinut pakosuunnitelmaa. Murhan jälkeen hän jatkaa suunnitelmansa seuraamista ja pakenee. “Mikä voisikaan olla masentavampaa kuin hänen elämänsä: vuodesta toiseen hän vahti biljardisalia ja seurasi, kuinka pallot kerta toisensa jälkeen asetettiin aloituskolmioon, lyötiin erilleen ja sitten pusseihin, joista ne taas poimittiin takaisin kolmioksi uutta erää varten. Itse olisin valinnut mieluummin vaikka kuoleman.” Tapahtumat alkavat Kiinan suurkaupungista ja paon aikana Zhou suuntaa lähistöllä oleviin pienempiin kaupunkeihin. Osa tapahtumista kuvataan junassa tai muuten pakomatkalla. Zhou myös kohtaa joitakin yksittäisiä hahmoja matkansa aikana. Täydellinen rikos ei ole murhamysteeri vaan sen tarkoituksena on raottaa kylmäverisen tappajan ajatuksia ja mielenmaisemaa. Tapahtumia on niukasti ja lähinnä kerronnassa liikutaan päähenkilön pään sisällä: pohditaan nykyisyyttä, mennyttä ja tulevaa. Zhou käy läpi isänsä kuolemaa ja sen tuomia tuntemuksia. Hän kuvaa ihmisiä ja tapahtumia ympärillään. Kaikki on tympeää, harmaata ja rumaa. Jossain vaiheessa myös pakomatka alkaa tuntua merkityksettömältä. “Kun sitten lopulta myönnyin, niin siitäkös hän riemastui: hän lähti johdattamaan minua kohti valintamyymälää hyppelehtien kuin tyttö ja vilkuillen tämän tästä olkansa yli minuun päin.” Teos alkaa kesken kaupanteon ja jonkin aikaa me vain seurasimme tapahtumia tietämättä täysin mistä on kyse tai mihin tarina on menossa. Meillä kesti jonkin aikaa ymmärtää teoksen lähtöasetelma, mutta kun sivuja luki hieman pidemmälle, lähti tarina Araceliksen mielestä selkeämmin käyntiin. Térille myös jatko oli tuntunut paikoin sekavalta. Tekstissä hypitään menneen ja nykyhetken välillä tavalla, joka hankaloitti lukemista ja tarinan seuraamista. Téri myös odotti, että teos olisi lähtenyt kunnolla käyntiin loppua kohden, mutta lukeminen tuntui samalta puurtamiselta läpi teoksen. Araceliksen mielestä teksti oli sujuvaa, vaikka sisältö olikin tuhtia ja raskasta. Alku on tietysti karmaiseva, mutta syvemmälle tappajan mieleen asettuminen toi vain lisää ja lisää ahdistavia ajatuksia ja tapahtumia eteen. Oli ällistyttävää seurata päähenkilön välinpitämättömyyttä ja yrittää ymmärtää jotakin itsestä niin kaukaista. Tietysti tämä on kirjallisuuden yksi hyväkin puoli: päästä näkemään toisten ihmisten mieleen, myös sellaisten, joita ei voi itse ymmärtää lainkaan. “Hakeuduin puun varjoon ja jäin pohtimaan tätä kohtaamaani harvinaislaatuista uskollisuutta, mutta vaikka kuinka odottelin, poikaa ei näkynyt eikä kuulunut.” Olemme lukeneet suhteellisen vähän jännityskirjoja POC-kirjailijoilta ja myös se innosti meitä tarttumaan teokseen. Tämä ei kuitenkaan meidän lemppari jännityskirjojen joukkoon yltänyt. Kirjassa on epämiellyttävän paljon kuvattu halveksuvasti naisia, minkä määrä ei Térin mielestä tuntunut relevantilta tarinan etenemisen kannalta, mutta oli Araceliksen mielestä ihan ydinsisältöä. Nuoren elämää vihaavan miehen ajatusmaailmasta löytyy paljon kaikenlaista epämiellyttävää ja vain ihan muutama ymmärryksen tai empatian häivähdys silloin tällöin. Lukija oppii ehkä ymmärtämään karua tappajaa tai ainakin sitä, mikä hänestä on tehnyt sellaisen kuin hän on, tai sitten ei. “Minne ikinä menenkin ja mitä teinkin, tunsin aina tekeväni kaiken turhan päiten. Maailmalla ei ollut minulle käyttöä, eikä minun ja maailman välillä ollut minkäänlaista yhteyttä.” Täydellinen rikos, A Yi, Aula & Co, 2020 Suomentanut Rauno Sainio Kiinankielinen alkuteos: Xiamian, wo gai gan xie shenme, 2012

Etsi luettavaa kirjailijan mukaan klikkaamalla alta löytyviä avainsanoja.

Olemme keväällä järjestäneet yhdessä Tekstin talon ja Sumud ryn kanssa Palestiinalaiskirjallisuuden lukupiiriä, jonka toiseen tapaamiseen luettiin palestiinalais-korealaisen Maryam Abuzaid-Ryun sarjakuvakokoelma Läpileikkaus. Läpileikkaus sisältää vuosina 2019-2023 toteutettuja lyhyitä sarjakuvia, jotka on valittu ja koottu yhdeksi kokonaisuudeksi. Kokoelma sisältää kymmenen erilaista sarjakuvaa, joiden yhteyteen on lisätty sarjakuvataiteilijan itsensä kirjoittama lyhyt teksti avaamaan sarjakuvan lähtökohtia. Teksteissä Maryam, tai “Mellu”, pohjustaa ruuduissa tapahtuvaa tarinaa, kuvaa sen toteuttamiseen liittyneitä ajatuksia ja paljastaa mitä varten sarjakuva on alkujaan toteutettu. Osalla sarjakuvista on osallistuttu kilpailuun ja osan taas on tilannut tietty taho omine kriteereineen. “Jos tämä on minulle näin raskasta, kuinka raskasta tämä on sinulle? Olen kuitenkin turvassa kotisohvalla, kuten on perheenikin. Mitähän auttamiskeinoja minulla on?” Sarjakuvien avulla käsitellään paljon vaikeitakin asioita, kuten kansanmurhaa, identiteettiä, ennakkoluuloja, kuuluvuuden tunnetta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaa burn outia. Vaikka teemat ovat raskaita, on sarjakuvissa silti tietynlaista keveyttä ja kauneutta, joka teki lukukokemuksesta sujuvan, raskaan tahmeuden sijaan. “Mutta ne tarinat ovat jääneet mieleemme. Kaikista tarinoista, joita kuulemme tulee osa meitä. Vai mitä itse tuumaat?” Tekstin talossa pidetyssä lukupiirissä olimme kaikki samaa mieltä siitä, että sarjakuvien yhteyteen lisätyt tekstit auttoivat saamaan lyhyistä sarjakuvista enemmän irti. Oli kiinnostavaa lukea prosesseista teosten takana ja etenkin sarjakuvien lukemiseen tottumattomalle ne antoivat vähän lukuohjetta. Vaikka tekstit on sijoitettu kunkin sarjakuvan alkuun, Aracelis päätti ensimmäisten sarjakuvien jälkeen lukea ensin pelkät sarjakuvat ja palata vasta sitten selitysten äärelle. Näin ruuduista pystyi ensin muodostamaan omat kuvitelmat, käsitykset ja ajatukset ja toisaalta uudella lukukerralla avaavan tekstin lukemisen jälkeen, sarjakuvat avautuivat eri tavalla kuin ensimmäisellä lukukerralla. “Kun bongasin Kuti-lehden julkaisseen vuonna 2022 etsivänsä teoksia teemalla ‘sota ja rauha’, purin ajatuksiani sarjakuvan muotoon. Halusin korostaa punaista väriä, koska palestiinalaisessa kirjonnassa se symboloi resistenssiä: huolimatta kaikista vastoinkäymisistä me elämme ja hengitämme ja jatkamme oikeudenmukaisuudesta puhumista.” Teos on nopealukuinen. Sarjakuvat voi lukea kaikki vaikka yhdeltä istumalta. Toisaalta pohdimme, että niiden voisi olla kiva antaa muhitella niin, että lukee vain yhden kerralla ja palaa myöhemmin seuraavan äärelle. Lukemisen pilkkominen onnistuu muutenkin helposti, koska eri teokset eivät suoraan liity toisiinsa, vaikka niistä yhteisiä teemoja löytyykin. “Sarjakuvan julkaisun jälkeen rakas ystäväni tuli luokseni sanoin: ‘Nyt ymmärrän, miksi hermostuit kun sanoin, että oli rohkeaa kun et enää käytä huivia. Olen pahoillani. En osannut ajatella sitä näin.’” Kokoelmasta löytyy erilaisia kuvitustyylejä, joissa on kuitenkin lähemmän tarkastelun jälkeen huomattavissa myös yhtenäisyyksiä. Osa sarjakuvista on mustavalkoisia tai muuten vain muutamaa väriä käyttäen luotuja ja osa taas pursuaa värejä. Meidän molempien lemppari sarjakuva kokoelmassa oli Persikkapuu, teoksen pisin tarina, jossa pääsi ihanasti syventymään tarinankerronnan tärkeyteen. Läpileikkaus, Maryam Abuzaid-Ryu, MaryuStudio Oy, 2023

Etsi luettavaa kirjailijan mukaan klikkaamalla alta löytyviä avainsanoja.

Pysäyttämätön ihminen: Kuinka valloitimme maailman aloittaa lapsille, tai ehkä ennemminkin nuorille, suunnatun tietokirjasarjan. Teos on täynnä historiallista tietoa, mutta mukana on myös huumoria ja tapahtumien dramatisointia. Teksti on kirjotettu tarinamuotoon, joka on varmasti monille helposti lähestyttävä. “Tarinamme alkaa kaukaa, miljoonien vuosien takaa.” Aracelis on joskus aikaisemmin lukenut Sapiens: Ihmisen lyhyt historia kirjan Yuval Noah Hararilta ja sama kerronnan tyyli on havaittavissa tässäkin, tietysti nuoremmille lukijoille sopivana. Teoksessa keskitytään myös tiettyyn suurempaan ilmiöön tai ajanjaksoon, eikä käydä aikuisten version tapaan koko historiaa yhdessä kirjassa. Pysäyttämätön ihminen -sarja saakin tulevaisuudessa jatkoa ja seuraavissa osissa käsitellään sitten eri ilmiöitä. Huhtikuussa 2024 julkaistaan seuraava osa suomeksi: Pysäyttämätön ihminen: Miksi maailma ei ole reilu. “Jos superälykkäät rotat nousisivat jonakin päivänä maailman hallitsijoiksi, mitä tulevaisuuden rotta-arkeologit ajattelisivat meistä? Kutsuisivatko he meitä ‘tunneli-ihmisiksi?’” Kuinka valloitimme maailman käy läpi ihmislajin kaukaista esihistoriaa. Teoksessa esitellään kuinka ihminen keksi hyödyntää tulta ja tarinoita erottuakseen muista eläimistä, tutkitaan eri ihmislajien kehittymistä ja myös häviämistä, seurataan sapiensien liikettä Afrikasta Aasian kautta muille mantereille ja muistellaan sukupuuttoon kuolleita eläimiä sekä sukupuuttoon johtaneita tekijöitä. Me molemmat pääosin kuuntelimme teoksen ja etenkin äänikirjana teos tuntui kiinnostavalta sadulta, josta oppi uutta samalla kun seurasi mielenkiintoisesti kerrottuja käänteitä. Painetussa kirjassa sivuilla on paljon kuvia, mikä taas omalla tavallaan elävöittää lukemista. Kappaleet ovat myös lyhyitä ja ne on jaettu selkeästi väliotsikoiden alle, mikä ehkä madaltaa kynnystä tarttua teokseen. Painetun kirjan alusta löytyy “Historiamme aikajana”, joka alkaa ajasta 6 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu sapiensien Amerikoihin levittäymiseen 15 tuhatta vuotta sitten. Aikajana voi helpottaa kirjan tapahtumien seuraamista ja ehkä seuraavissa kirjoissa aikajana jatkuu siitä vielä lähemmäs meidän aikaamme. “Voi kuulostaa kummalliselta, että pelkäämään oppiminen vaatii paljon aikaa. Meidän mielestämme pelko on yleensä jotakin sellaista, mitä tunnemme automaattisesti, vai mitä? Mutta mietipä, millaisia asioita pidät pelottavina. Kumpi sinua pelottaa enemmän: iso karvainen hämähäkki vai auto?” Historiallisia tapahtumia verrataan hyvinkin konkreettisiin kokemuksiin lasten maailmassa. Ihmisten saapumista Australian mantereelle on verrattu uuden koulun aloittamiseen. Näin kauan sitten vallinneista tunnelmista on varmasti helpompi saada kiinni. Uudessa koulussa ja myös maanosassa kaikki on tuntematonta ja uuden ympäristön toimintatavat tulee opetella lähes alusta. Aracelis mietti lukiessa, että kun asiat ovat tuttuja, tarinan mukana pysyy hyvin, mutta jos kaikki teoksessa olisi uutta, voisi kerronta tuntua poukkoilevalta. Teos on kuitenkin ensisijaisesti suunnattu 9-vuotiaille ja sitä vanhemmille lukijoille, joten aivan kaikki teoksessa ei ehkä ole täysin uutta, vaan samoja aiheita on käsitelty myös koulussa. Meidän ekaluokkalainen testilukija kuunteli jonkin verran äänikirjaa ja sanoi tarinan olevan hänen mielestään kiva. Kirjassa on paljon uusia asioita, mutta vaikka uutta tietoa tuli paljon, oli hänen mielestään helppo pysyä kertomusten mukana. Seitsemänvuotias lukija ei kuitenkaan pitkiä pätkiä viihtynyt kirjaa kuunnellen, vaan kuunteli yhdellä istumalla muutaman kappaleen kerrallaan. Tämä varmasti toimii hyvin monen muunkin nuoremman lukijan kohdalla, etenkin kun kappaleista on luotu lyhyitä kokonaisuuksia, joihin voi uppoutua vaikka yksi kerrallaan. “No, mitä arvelet? Mitä 50 000 vuotta sitten tapahtui? Minkä supervoiman sapiensit saivat silloin, minkä voiman ansiosta pystymme nykyisin hallitsemaan planeettaa?” Paljon asioita kerrotaan faktana ja ainakin jonkinlainen ajatusmaailma kuultaa läpi siinä, mitä kerrotaan ja miten. Jotakin tärkeää tapahtumaa verrattiin muihin historian merkittäviin tapahtumiin, jolloin esimerkiksi tuotiin Kolumbuksen matka Amerikkaan. Kerronnan lomassa painotetaan kyllä, että kaikkea historiasta ei voida tietää, mutta Aracelis olisi kaivannut vielä enemmän kriittistä tarkastelua siitä, miten historiaa ylipäätänsä kerrotaan ja kenen näkökulmasta. Tätä saattaa kuitenkin tulla enemmän sarjan myöhemmissä osissa, kun ylipäätänsä päästään Kolumbuksen aikaan ja muutenkin lähemmäs meidän aikaamme. “Nyt siis tunnet muinaisten esivanhempiemme tarinan. Teidät, miksi heräät joskus keskellä yötä pelkäämään, että sänkysi alla on hirviö, miksi on niin mukava istua nuotiolla katselemassa liekkien loimutusta ja miksi sinun tekee mieli syödä kokonainen suklaakakku, vaikka se ei ole sinulle oikeasti hyväksi.” Pysäyttämätön ihminen: Kuinka valloitimme maailman, Yuval Noah Harari & Ricard Zaplana Ruiz, WSOY 2022 Suomentanut Seppo Raudaskoski Englanninkielinen alkuperäisteos: Unstoppable Us Volume 1: How We Took Over the World, 2022