Saara El-Arifin feministinen afro-romantasia, Faebound - Veren erottamat, kertoo haltiasiskoksista. Kirjan kuvaus oli meidän mielestämme todella lupaava ja romaani lunasti kyllä kaikki odotukset.
Sivuihin kiinni liimaavan juonen lisäksi teoksessa on aivan ihanasti kuvattu haltioiden ja keijujen joustavaa sukupuolikäsitystä ja suhteista puuttui ainainen tuskastuttava heteronormatiivisuus. Tarina esittelee erilaisia rakkauden muotoja, ihanan ja monitasoisen isäsuhteen sekä taitavan aidontuntuisesti kuvatun sisarussuhteen.
“Nauru nyki Yeeranin suupieliä, mutta hän hillitsi itsensä nähdessään, kuinka vakava Lettle oli. Ennustukset eivät koskaan olleet erityisen tarkkoja, mutta Yeeran tiesi, että Lettlestä koulittiin seuraajaa kohtalonkatsojien lahkon johtajalle. Hänen täytyi osoittaa enemmän kunnioitusta siskonsa taitoja kohtaan.”
Tapahtumia seurataan kummankin haltiasiskon näkökulmasta kolmannessa persoonassa. Yeeran on Alakuun haltijoiden armeijan kaikkien aikojen nuorin sotapäällikkö ja taitava taian valjastamista vaativassa rumputulituksessa. Rumpujen kalvot valmistetaan taikaeläinten, obeahien, nahasta, joka antaa rummulle sen erityisen voiman. Rummun voima voidaan valjastaa aseeksi ikuiseen sotaan, jota käydään resursseista nälänhädän kimmoittamana neljän haltiaheimon välillä. Nuorempi sisko Lettle taas on kohtalonkatsoja, joka ennustaa samojen taikaeläinten sisälmysten avulla tulevaisuudesta kertovia mysteerisiä enteitä.
Tarinan alussa Yeeran karkotetaan haltiamailta ja siskokset siepataan salaisille keijumaille, vaikka keijuja ei pitäisi olla olemassa. Tai ainakaan niitä ei olla nähty viimeiseen tuhanteen vuoteen.
“Ai että Lettle sitten inhosi Salawaa. Salawa edusti ylpeänä valtarakennetta, joka arvotti kunniamerkin saaneen sotilaan korkeammalle kuin tavallisen haltian. Hänessä tiivistyi kaikki, mitä Lettle vihasi: yläluokkaisuus, auktoriteetti ja väkivaltaisuus.”
Siskosten välit ovat todella aidon tuntuiset. Yeeran ei ole ihan vakuuttunut Lettlen ennustamisesta ja Lettle taas ei arvosta Yeeranin sotaintoa tai kumppania Salawaa. Silti molemmat ovat valmiita luopumaan vaikka omasta elämästään toisen vuoksi. Lettlen ja Yeeranin välillä on salaisuuksia, mutta myös ainutlaatuista kiintymystä, jota ei löydy mistään muualta.
Kirjan hahmot ja heidän väliset suhteensa ovat muutenkin kiinnostavia, hauskoja ja rakennettu hienosti ja jokaisella hahmolla tuntuu olevan selkeä toisista erottuva luonne. Naurahdimme monta kertaa hauskalle ajatukselle tai nokkelalle dialogille. Myös romanssit ovat ihania ja kiihkeitä, mutta kehittyvät rauhallisesti ja aika uskottavastikin.
“Lettle epäröi vain silmänräpäyksen ennen kuin painoi itsensä Rayanin kehoa vasten vuodan suojissa.
Rayan otti Lettlen kainaloonsa ja veti hänet lähemmäs.
‘Sopiiko tämä?’”
Tarinan tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi yllättäviä ja kiinnostavia ja vain muutama käänne tuntui meidän mielestämme ennalta-arvattavalta. Rakkaussuhteissa tapahtui yksi turhauttava trooppimainen valinta, joka ärsytti lukiessa etenkin Aracelista, vaikka muuten rakkaussuhteet olivatkin niin ilahduttavia, kiihkeitä ja kutkuttavia. Suoranaisia seksikohtauksia koko romaanissa on vain muutama ja nekin jotenkin todella hellästi ja ihanasti kuvailtuja. Seksuaalisuus on muutenkin tuotu kirjassa kauniisti esille ja on luonnollinen osa yhteiskuntaa.
“Yeeran ei ollut koskaan janonnut pimeyttä enempää.
Yeeran ei ollut varma, kumpi pääsisi kumman luo ensin, hän tiesi vain, että huulet kohtasivat pakottavalla tarpeella, jollaista hän ei ollut koskaan ennen kokenut.”
Kaiken edellä mainitun lisäksi romaanissa seurataan maailman syntymistaruja, jotka kulkevat kertomuksen mukana, eri heimojen välistä politiikkaa ja kiinnostavasti rakentuvia taikavoimia. El-Arifi on luonut mielenkiintoisen uuden maailman ja odotamme innolla, että pääsemme tutustumaan siihen lisää seuraavien kirjojen parissa.
Teoksen kieli on myös kuvailevaa ja rikasta. Pohdimme lukiessa, että sekä kirjailija että kääntäjä ovat tehneet todella hienoa työtä. Aracelis joutui jopa googlaamaan parin suomenkielisen sanan merkityksen, mitä ei siis tapahdu juuri koskaan. On kuitenkin hienoa, jos kirjallisuus voi sillä tavalla rikastaa kieltä ja opettaa lukijallekin uusia sanoja.
Me emme olleet aiemmin lukeneet Saara El-Arifilta mitään, mutta tämän upeuden jälkeen palamme molemmat halusta tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon.
Faebound – Veren erottamat, Saara El-Arifi, Gummerus, 2024
Suomentanut Helka Sivill
Englanninkielinen alkuteos: Faebound
Comments