Syksyn uutuuksista aikuisille suunnattu Candice Carty-Williamsin romaani sisarusten välisistä suhteista herätti kiinnostukseni ja päätin tarttua teokseen.
Kolmekymppinen Dimple asuu kotona äitinsä kanssa ja haaveilee urasta influensserina. Dimple kuvaa päivät pitkät videoita seuraajilleen, joita ei kuitenkaan ole kertynyt suurta määrää, ja viettää aikaa poikaystävänsä kanssa.
Dimplellä ei ole ystäviä somen ulkopuolella ja poikaystävänsä kanssa he ovat eronneet ja palanneet yhteen jo useaan otteeseen. Nyt Dimple on kuitenkin päättänyt, että heidän tulee erota lopullisesti, mutta ero ei menekään aivan suunnitelmien mukaan ja tapahtumat riistäytyvät käsistä.
Dimplellä on neljä puolisisarusta, joita hän ei juurikaan tunne. Sisarusten jamaikalainen Cyril-isä keräsi kerran kaikki viisi lastansa yhteen, jotta jokainen tuntisi toisensa edes ulkonäöltä, ettei mitään ei-toivottuja parisuhteita syntyisi. Vanhin sisarus Nikisha totesi kohtaamisessa, että hänen puoleensa voi aina kääntyä, koska ovathan he sentään samaa verta. Silti tapaamisenkin jälkeen sisarukset ovat eläneet jokainen omilla tahoillaan.
“Eräänä päivänä, kun kaikki lapset alkoivat olla Cyrilin mieltämässä seurusteluiässä (lukuun ottamatta Prynceä, joka oli yhdeksän), hän päätti, että tämä päivä,
tämä lauantai olisi se päivä, jolloin lapset tapaisivat toisensa.”
Kun ex-poikaystävän kanssa asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, Dimple ei tiedä ketään kenen puoleen kääntyä paitsi etäisen isosiskonsa. Nikisha kutsuu muutkin sisarukset apuun ja pian kaikki viisi jo aikuista sisarusta ovat yhdessä kerääntyneenä Dimplen olohuoneeseen.
“‘Meidän täytyy miettiä alibi siltä varalta, että Kyron tosiaan päättää kertoa,
mitä tapahtui’, Nikisha totesi sisaruksilleen. ‘Meillä täytyy olla joku paikka,
missä oltiin sinä yönä. Jotta voidaan suojella itseämme yhtä lailla kuin Dimpleä,
jos poliisi tai kuka tahansa epäilee.”
Osin vastahakoisesti sisarukset päättävät auttaa Dimpleä ja samalla alkaa hiljattainen tutustuminen sisarusten välillä. Osalla on jo lapsia ja kaikilla on edelleen etäinen suhde isään, vaikkakin jokaisella omanlaisensa. Sisarusten välillä on kateutta isän suhteen ja osa kaipaa isän hyväksyntää. Kirjassa kuvattaan hyvin, kuinka jokaisen sisaruksen suhde isään on erilainen ja miten kaikki käsittelevät hylkäämisen tunteita omilla tavoillaan.
Isä-Cyril ei ole miellyttävä ja se tulee ilmi monin tavoin suhteessa hänen omiin lapsiinsa ja perheeseensä. Usein kirjoissa kuvataan mustien miesten isyyttä negatiivisessa valossa ja tässä teoksessa sama kaava toistuu. Kirjassa on kuitenkin myös positiivista miehen ja isän mallia muiden henkilöiden kautta.
“Cyril Penningon ei ollut nirso mies. Hänellä oli viisi lasta.
Viisi lasta, jotka hän tunnusti, neljän eri naisen kanssa.”
Ikävää oli myös, että kirjassa mielestäni liiaksikin nostettiin esille, miltä naisen tulisi näyttää ja miten hoikka hänen pitäisi olla. Ajatukset olivat eniten Dimblen pään sisällä ja kuvasi myös hänen epävarmuuttaan, mutta ajatuksia alleviivataan kirjassa todella paljon.
Paikoin teos oli hidastempoinen ja oli kohtia, joissa teksti ei tuntunut liikkuvan eteenpäin. Toisinaan vedettiin mutkia suoriksi ja tästä syystä osa kohtauksista tuntui epäaidoilta. Kokonaisuudessa teos on kuitenkin kiinnostava kuvaus sisaruksista ja heidän tunteistaan, joka tuntuikin olevan teoksen keskeisin sanoma. Oli kiva seurata sisarusten tutustumista ja sitä, miten jokainen suhde kehittyy tarinan edetessä.
“Mikäli Nikisha olisi ollut toisenlainen ihminen, hän olisi potenut siitä syyllisyyttä. Sen sijaan hän ymmärsi, että hänen täytyisi keksiä, mitä nyt tehtäisiin – se oli hänen velvollisuutensa.
Hyvä tyyppi, Candice Carty-Williams, WSOY, 2024
Suomentanut Natasha Vilokkinen
Englanninkielinen alkuperäisteos: People Person
Comments