Olin lukenut samalta kirjailijalta Lähikaupan nainen romaanin, joten kuvittelin osaavani suunnilleen odottaa mitä tässä kirjassa on luvassa. Silti kirjan viimeisen sivun luettuani jäin hetkeksi vain hiljaa tuijottamaan takakantta ja ihmettelemään, mitä ihmettä juuri luin.
Teos alkaa lapsen näkökulmasta. Natsuki viettää kesät sukulaistensa kanssa isovanhempiensa suuressa talossa vuorilla. Sukulaisia, etenkin sukulaisaikuisia, on niin paljon, että Natsuki ei meinaa muistaa kaikkien nimiä tai edes kasvoja. Vuorilla tärkeää on kuitenkin hänen serkkunsa Yū, johon Natsuki on ihastunut. Yū on paljastanut Natsukille olevansa avaruusolio ja Natsukilla on pehmolelu, joka on myös vieraalta planeetalta. Niinpä näillä rakastavaisilla on juuri sopiva määrä yhteistä.
Alku on hellyyttävän lapsen ajatusmaailman seuraamista, mutta jo viimeistään toisessa luvussa sävy muuttuu. Avaruusolentopehmolelun puhe muuttuu hellyttävästä leikistä kammottavaksi ja muutenkin homma alkaa eskaloitua.
“Isoisä ja isoäiti asuivat Akishinan korkeilla vuorilla, missä yön kaistaleet eivät kadonneet keskipäivälläkään.”
Natsukin elämä on rankkaa. Perhe kohtelee häntä huonosti ja koulun nuori opettaja hyväksikäyttää häntä seksuaalisesti. Natsuki ei kuitenkaan lannistu äidin haukuista ja on muutenkin neuvokas. Lapsuus saakin hänen toimestaan nopeasti vielä yhden synkän käänteen lisää.
Lapsuuden jälkeen kirjassa hypätään suoraan Natsukin aikuisuuteen, keskelle hänen keskinkertaista elämäänsä. Aikuisena Natsuki on naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa on sovittu kulisseista ja yhteisistä pelisäännöistä kotona. Pariskunta asuu yhdessä miellyttääkseen yhteiskunnan muita jäseniä, mutta viettää todellisuudessa hyvin vähän aikaa keskenään. Sitten heidän rauhallinen elämänsä alkaa järkkyä.
“Kävimme haudan viereen jäävään kapeaan tilaan vierekkäin istumaan. Valaisin repun sisustaa lampulla ja otin esiin ullakolta löytämäni ison liinan ja kynttilän sekä kirjastosta lainaamani seksuaalikasvatuksen kirjan.”
Sayaka Muratan aikaisempi teos, Lähikaupan nainen, kuvaa lähikaupassa työskentelevän naisen elämää, joka ei sopeudu yhteiskunnan muottiin, vaan hakee turvaa tyydyttävästä konbini-myymälästä ja työstä siellä. Tämä kirja astuu askeleen, tai muutaman, tältä tasolta vielä kohti jotakin synkempää, eikä lukijan kannata erehtyä luulemaan pääsevänsä lukemaan toista samankaltaista tarinaa. Maan asukit teoksessa käsitellään paljon ja graafisesti raskaita aiheita ja läpikäydään tapahtumia, jotka saavat ihmisen uskomaan hänen olevan toiselta planeetalta.
“Katsos kun suuni rikkoutui vähän aikaa sitten, enkä siksi maista mitään, suuni ei kuulu enää minulle. Mutta kaikki muut kehonosat kyllä käyvät. Kädet ja jalat ja vatsa on yhä minun. Kosketa niitä.”
Kieli on teoksessa Lähikaupan naisen tapaan aivan ihanaa, kuvailu kaunista ja Natsukin ajatusmaailma upeasti rakennettua. Etenkin lapsen ajatuksenjuoksu on tehty taidokkaasti ja sitä oli kiinnostava seurata. Havainnot ympäröivästä maailmasta kiertyvät mielikuvituksen ja traumareaktioiden kanssa sellaiseksi myrskyksi, että en voinut muuta kuin ihailla.
Maan asukit, Sayaka Murata, Gummerus 2022
Japaninkielinen alkuperäisteos: Chikyu Seijin, Shinchosa 2018
Huvittaa tuo aloituskappale – veikkaan, että tuo on aika monen kokemus, kun Lähikaupan naisen pohjalta lähtee tähän kirjaan. Kyllä tämä minutkin hiljaiseksi veti. Haastattelin kääntäjä Raisa Porrasmaata (https://www.kirjavinkit.fi/haastattelut/raisa-porrasmaa-ja-japanilainen-naisasia/) ja ilmeisesti tämä Maan asukit on kuitenkin Muratan tuotannon suhteen edustavampi otos kuin Lähikaupan nainen.