Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat kertoo kissasta ja tämän omistajasta Satorusta kissan ja kaikkitietävän kertojan näkökulmasta. Teos keskittyy paljon Satorun ja kissan muisteluihin omista elämistään ja kuvaa rauhallisella temmolla erilaisia ystävyyksiä, lapsuutta sekä eläimen ja ihmisen yhteyttä.
“Kun luulin lopun jo olevan käsillä, tulit mieleeni. Uskoin, että asiat jotenkin järjestyvät jos jaksaisin tänne saakka. Autathan minua?“
Kissa on ollut koko elämänsä kulkukissa, kunnes Satoru löytää sen haavoittuneena ja antaa kissalle nimeksi Nana, suomennettuna numero seitsemän, Nanan hännän muodon mukaan. Ennen äärimmäisen itsenäinen Nana kotiutuu parantumisensakin jälkeen Satorun asuntoon ja heistä tulee ystäviä.
Viisi vuotta myöhemmin Satorun täytyy luopua kissasta lukijalle tuntemattomasta syystä. Tästä alkaa Nanan ja Satorun yhteinen matka läpi Japanin. Yhdessä he lähtevät kiertämään Satorun elämän aikana kertyneiden ystävien luona, toivoen, että joku voisi ottaa kissan hoitaakseen.
Jokaisessa kappaleessa Satoru ja Nana tapaavat yhden ihmisen Satorun menneisyydestä. Kappaleissa kerrotaan takaumia henkilöiden ystävyydestä. Siitä, kuinka he kohtasivat toisensa ja mikä merkitys heidän yhteydellään on ollut Satorun elämään.
“Yoshimine ravisti rajusti päätään ja pysäytti kehää kiertävät ajatukset. Tehtyä ei enää saa tekemättömäksi, mennyttä on turha murehtia.”
Meidän suljetussa lukupiirissä monelta oli jäänyt tämä kirja lukematta, mutta pari tyyppiä oli ihastunut tähän teokseen ihan erityisesti. Kissan näkökulma oli kiinnostavasti tehty ja sitä kautta liikutettiin tarinaa myös taitavasti eteenpäin. Muistelmat Satorun lapsuudesta olivat koskettavia ja pikkuhiljaa avautuva mysteeri siitä, miksi kissasta täytyi nyt luopua, piti mielenkiintoa yllä.
Vaikka teos keskittyykin lähinnä kuvailemaan tapahtumia se sisältää myös merkityksellisiä käännekohtia. Tempo on kuitenkin pääosin hidasta ja kerronta on toteutettu miellyttävästi.
Totesimme lukupiirissä, että teos vetoaa paremmin jo valmiiksi eläinrakkaaseen lukijaan, emmekä voi varauksetta suositella kirjaa sellaiselle, jota eläimet eivät kiinnosta ollenkaan.
“Jos et sure kuollutta kissaa riittävästi, et saa käsiteltyä asiaa loppuun. Älä jää epäröimään ja murjottamaan sitä, ettet ehtinyt ajoissa, vaan sure kunnolla. Käy kertomassa, että yritit päästä tapaamaan. Jos et hoida asiaa, kissasi huolestunut sielu ei pysty lepäämään rauhassa.”
Matkakissan muistelmat, Hiro Arikawa, Kustantamo S&S, 2019
suomentanut Raisa Porrasmaa
Japaninkielinen alkuteos: Tabineko Ripouto, 2015
Comments