En yleensä tartu sodasta kertovaan tai siihen liittyvään kirjallisuuteen ainakaan kovin innokkaasti, koska helposti ajattelen niiden sisältävän vaan raakuuksilla ja traumalla mässäilyä. Missä tuhka kukkii teoksen takakansi kiinnosti kuitenkin sen verran, että halusin ottaa sen lukuun. Sota on kirjassa ehdottomassa sivuroolissa ja teos tarjoilee kiinnostavan kertomuksen erilaisista ihmisistä, joihin sota on kaikkiin vaikuttanut tavalla tai toisella.
“Rikšakuski kilisti kelloa kääntyessään kapealle kadulle.
Siitä haarautui sivukujia, joilla seisoi kaupustelijoita houkutellen laulavilla äänillään ohikulkijoita ostamaan riisiä, mangoja ja höyrytettyä maniokkia.”
1969 Vietnamissa Trang päättää lähteä siskonsa Quỳnhin kanssa kotikylästään suureen kaupunkiin Saigoniin töihin. Siskosten vanhemmat ovat veloissa ja isä sairas. Rahaa on saatava, mutta tiukka moraalikäsitys ei salli ihan mitä tahansa työntekoa. Niinpä kotikylässä perheelle sanotaan sisarusten lähtevän toimistotöihin yhdysvaltalaiseen yritykseen, joka maksaa työntekijöilleen hyvin. Todellisuudessa Trang ja Quynh suuntaavat saigonilaiseen baariin tiikerirouvan valvovan silmän alle juomaan teetä yhdysvaltalaisten sotilaiden kanssa.
Vietnamiin Yhdysvalloista asti sotaan lähteneet nuoret miehet ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa. He saapuvat baariin, ostavat seuralaiselleen Saigon-teetä puolen tunnin välein ja pääsevät näin keskustelemaan sisarusten tai heidän kollegoidensa kanssa.
“'Ymmärrätkö? Meidän tarvitsee vain juoda Saigon-teetä'.
Quỳnh nykäisi Trangin kättä ja kääntyi Hânin puoleen. 'Kai se on pelkkää teetä?’”
Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin orpona kasvanut Phong yrittää lähteä perheensä kanssa Yhdysvaltoihin sillä perusteella, että on mustan yhdysvaltalaissotilaan jälkeläinen. Ennen kansalaisuuden perusteeksi on riittänyt naamakerroin, mutta miehen menneisyys ja kiristyneet säädökset tekevät viisumin saamisesta hankalaa.
Phong haluaisi tarjota perheelleen paremman elämän. Hän itse on joutunut kohtaamaan ennakkoluuloja ulkonäkönsä johdosta, eikä toivo samaa elämää lapsilleen. Viisumiprosessin sysäämänä Phong lähtee jäljittämään vastausta häntä koko elämänsä painaneeseen kysymykseen: keitä hänen vanhempansa ovat.
“Phongin vatsa kouraisi. Hän oli ollut typerä uskoessaan naisen maanitteluja ja krokotiilinkyyneliä. Hän halusi lähteä tämän perään, ravistella tätä ja huutaa.”
2016 Dan palaa Vietnamiin, entiselle sotatantereelleen. Sotaveteraani ei ole kertonut kaikkea menneisyydestään vaimolleen, joka lähtee matkalle mukaan. Päästyään Vietnamiin vanhoihin tuttuihin mutta myös muuttuneisiin maisemiin, hän haluaa selvittää itselleenkin osittain mysteeriksi jääneen totuuden menneisyydestään.
Eri näkökulmissa ja ajassa liikkuminen ylläpitää mielenkiintoa ja tietynlaista jännitystä koko romaanin ajan. Lukiessa odotin saavani selville, miten tarinat kytkeytyvät lopulta toisiinsa, vai kytkeytyvätkö ne lainkaan. Onko yhdistävä tekijä vain sota, joka on vaikuttanut elämiin ja perheisiin niin laajasti ja eri tavoin. Kirjan loppuun päästyäni huomasin, ettei loppuratkaisu tuntunutkaan niin tärkeältä, vaan tarinoiden seuraaminen ja niissä eläminen oli tuntunut merkitykselliseltä itsessään. Hahmojen kohtalot kietoivat minut mukaansa ja myötäelin kolmen itsestäni hyvin erilaisen ihmisen elämiä.
“Heidän yhteisillä käynneillään tohtori Barnesin luona Linda oli saanut kuulla joitakin asoita Danin sota-ajasta muttei tärkeimpiä. Tämä ei ollut kertonut Kimistä. Kuolleesta miehistöstä. Koululaisista, joiden veri oli imeytynyt maahan.”
Kirjan historiallinen konteksti on kiinnostava ja tarinan kuvaamat kohtalot tuntuvat uskottavilta. Olen myös itse käynyt Vietnamissa ja se, että tapahtumapaikoissa on itse joskus käynyt eri ajassa, toi lukukokemukseen jotakin lisää.
Loppusanoissa kirjailija paljastaa, että tarinaan on ammennettu paljon todellisuudesta, vaikka hahmot ovatkin keksittyjä. Ehkä tämä vaikuttikin siihen, että vaikka hahmoissa ei mennä älyttömän syvälle, ne eivät silti jää tuntumaan yksiulotteisilta. Kaikki vaikuttuvat sodasta ja sen aikana tapahtuneista asioista tavalla tai toisella ja jokaisen kohdalla tapahtuu ainkin jonkinlaista kasvua ja muutosta. Hahmoissa on kaikissa jotakin ymmärrettävää ja samaistuttavaa, mutta myös jotakin vastenmielistä tai jopa luotaantyöntävää.
“Kadun kumpikin puoli vilisi kauppoja, joissa myytiin kaikkea maan ja taivaan väliltä: vauvanvaatteita, metallitavaraa, kirjoitustarvikkeita. Ravintolat olivat tupaten täynnä asiakkaita. Liikkeet olivat auki, vaikka oli jo myöhä.”
Kuten kuvitella saattaa, tarinassa on mukana rankkoja kohtaloita ja raskaampiakin tapahtumia. Kirjassa kuvataan väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa ja myös sodan toivottomuutta. Mitään hilpeintä luettavaa tämä ei siis ole.
Kuuntelin kertomusta osittain myös äänikirjana ja tarinaa oli helppo seurata. Eri näkökulmat ja hahmot ovat niin erilaisia, ettei kappaleissa ja kertojissa mennyt sekaisin.
Missä tuhka kukkii, Nguyễn Phan Quế Mai, 2024
Suomentanut Elina Salonen
Englanninkielinen alkuteos: Dust Child
Comments