Paratiisi kertoo 16-vuotiaasta Polosta, joka asuu Meksikossa, Progresson laitakaupungilla, äitinsä ja serkkunsa kanssa.
Polo on tottunut pärjäämään vähällä niin, että kaikki työllä tienatut rahat menevät lähinnä vuokraan, ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin. Myös heidän kotonaan asuva Zorayda-serkku aiheuttaa hänelle hankaluuksia ja päänvaivaa. Polo haaveilee kuitenkin paratiisista ja helpommasta elämästä.
Iltapäivisin Polo lähinnä juo niin sanotun ystävänsä, Francon, kanssa, jolla riittää aina rahaa alkoholiin. Kummankaan elämä ei mene täysin siihen suuntaan kuin he haluaisivat. Polo tahtoisi muuttaa kauas omasta kodistaan, aloittaa alusta ja tulla taloudellisesti paremmin toimeen, Franco taas haaveilee naapurin rouvan naimisesta.
Polo ja Franco luovat lopulta humalapäissään suunnitelman paremman huomisen toivosta. Polo on alkuun epäileväinen suunnitelman toimivuudesta, mutta Franco on valmis ryhtymään heti toimeen. Pojat suunnittelevat riskejä täynnä olevan ryöstökeikan, jonka jälkeen paluuta vanhaan arkeen ei enää ole.
“Ehkä tämä olisi Pololle mahdollisuus päästä häipymään Progresosta,
äitinsä luota, Zoraydan kynsistä ja paskaduunista,
joka ei ollut muuta kuin tahmaista kapuamista loputtomassa mäessä.”
Kummastakin pojasta sai sellaisen kuvan, että he olisivat jo täysi-ikäisiä ja hämmästyinkin aina välillä kun mainittiin heidän olevan alle 18-vuotiaita. Teos on kuvaus Latinalaisen Amerikan nuorista, joille elämä ei alun alkaenkaan ole ollut helppoa ja siitä selviytyminen vaatii nopeaa kasvua aikuiseksi. Polon ja Frankon lisäksi teoksessa käydään vähän läpi Zorayda-serkun sekä muutaman muun Pololle tutun nuoren elämää.
Kirjan kerronta on sujuvaa ja kulkee hyvin eteenpäin. Teoksessa lauseet ovat paikoin todella pitkiä, mutta nämä jopa sivun mittaiset lauseet tuntuivat kuitenkin sopivan hyvin tähän teokseen. Kirjassa ei tavallaan tapahdu mitään vaan enemmänkin seurataan Polon ajatuksia elämästä, perheestä sekä rahasta ja käydään läpi Polon ja Francon keskusteluja.
"Ensimmäistä kertaa helvetin pitkään aikaan hän tunsi olevansa onnellisesti humaltunut, ei hiprakassa eikä vain sinnepäin niin kuin yleensä, vaan syvästi, melankolisesti päihtynyt, vajonnut kuin sikeään horrostilaan, joka hetkittäin esti häntä seuraamasta läskin kertomuksen punaista lankaa.”
Kieli on paikoin todella kovaa ja rajua, joka itselleni aina aika ajoin särähti korviin. Latinalaisessa Amerikassa jotkut puhuvat todella ronskisti käyttäen paljon irvokkaita kirosanoja täytteenä omassa puheessaan. Tämän tyylinen kieli varmasti toimiikin paremmin espanjaksi, mutta etenkin suomennoksessa kieli tuntui todella voimakkaalta.
Paratiisi ei ole nimensä mukaisesti kaikkein kevyin kirja, mutta yltäkylläistä mässäilyä poikien kurjuudesta ei onneksi ollut. Kirjassa on kuitenkin joitain todella rivoja ja rajuja seksuaalisia ilmauksia sekä kohtauksia kirjoitettu auki, mitkä eivät ehkä ole kaikkein mielekkäintä luettavaa.
Paratiisi, Fernanda Melchor, Aula & Co, 2023
Suomentanut Emmi Ketonen
Espanjankielinen alkuteos: Páradais
Comments