Polttava maa on chileläis-ruotsalaisen Pascal Engmanin toinen teos, joka aloittaa trillerisarjan. Engmanin kirjat käsittelevät yhteiskunnallisia teemoja dekkarin elementtien kautta ja niissä seikkailee poliisikomisario Vanessa Frank.
Sarjan ensimmäisessä osassa Vanessa Frank käy läpi eroa aviomiehestään. Hänet on myös tuomittu rattijuopumuksesta ja hän saattaa sen takia joutua jättämään rikostutkijan hommat Ruotsin erikoisyksikössä. Vanessa kiinnostuu kuitenkin ruotsalaisten liikemiesten sieppauksista ja päätyy ratkomaan juttua vaikka onkin hyllytettynä.
“Vanessa mietti Odegatanin välikohtauksesta kuvattua videota ja sitä, kuinka väärässä he olivat olleet. Ammutut miehet, Ömer Tüzek ja Samer Feghuli, olivat tulleet ottamaan hengiltä videolla näkyneen kolmannen miehen.”
Vain harva meidän lukupiirissä oli lukenut tämän 500 sivuisen järkäleen lukupiirin tapaamiseen mennessä. Kevät on ollut kaikilla kiireistä aikaa, eivätkä kaikki olleet edes ehtineet hakemaan kirjaa kirjastosta. Osalla alun sekavuus oli saanut pudottamaan kirjan aikataulusta. Ne, jotka kirjan olivat kuitenkin lukeneet, olivat siitä tykänneet.
“Nicolas kävi eri vaihtoehtoja läpi mielessään. Hän voisi avata oven, heittäytyä ulos, juosta Ivanin luo ja häipyä paikalta. Tai sitten hän voisi odottaa vielä hetken. Jos tyttö päättäisi ajaa Davidsonin kyydissä, Nicolas paljastuisi joka tapauksessa.”
Vaikka kirja on pitkä, sen kappaleet ovat lyhyitä ja tarina liikkuu reippaasti eteenpäin. Teksti on sujuvaa ja romaani on yllättävän nopealukuinen. Teokseen on hienosti rakennettu erilaisten ihmisten maailmoja ja näkökulmia.
Alussa kun kaikki henkilöhahmot esiteltiin, olimme hetken aikaa ihan sekaisin. Ensin ollaan nykyajassa, sitten yhtäkkiä menneisyydessä ja Ruotsista hypättiin jossain välissä myös Chileen, mutta miksi? Kun teosta malttoi lukea eteenpäin, kaikki kuitenkin selkeni ja lopussa osasimme arvostaa monimutkaiseksi rakennettua maailmaa.
“‘Elinsiirtoihin’, Carvajal mumisi. Ääni kuulosti epäselvältä, paksulta. Hän selvitti kurkkuaan. ‘Me siirrämme heidän elimiään muille potilaille.’”
Teos käsittelee todellisia ongelmia ja niistä päällimmäisenä maailmanlaajuista elinkauppaa, joka kulminoituu Chilessä sijaitsevaan natsisiirtokuntaan. Oli kiinnostavaa lukea fiktiivinen tarina, joka rakentuu yhteiskuntamme epäkohtiin tarttuen ja sijoittuu niinkin lähelle kuin Ruotsiin. Meitä harmitti kuitenkin, että trillerien sankaritar Vanessa Frank paljastui jossain kohtaa valkoiseksi naiseksi, eikä ollutkaan musta tai ruskea hahmo.
Osan tarinan tapahtumista leimasimme epäuskottaviksi, mutta se ei ollut kuitenkaan lukiessa haitannut, kunhan naureskelimme niille jälkeenpäin lukupiirin keskustelussa. Totesimme, että tarinasta olisi todennäköisesti tullut liian ankea ja raskas, mikäli hienot supersankarikohtaukset olisi muunnettu todellisuutta vastaaviksi.
“‘Kun tapasin Svanten, erehdyin kertomaan hänelle, että entinen heilani oli musta kuubalainen nimeltä Camilo. Sehän herätti heti Svanten mielenkiinnon, ja sain kuulla muutaman kerran vuodessa tiedusteluja Camilosta – millainen hän oli sängyssä, oliko hänellä hyvä varustus ja niin edelleen. On tosi sairasta miten paljon teitä kiinnosta kuvitella mustaa miestä nussimassa valkoista naista.’”
Lukupiirissä teosta sekä luettiin, että kuunneltiin. Parin lukupiiriläisen oli ollut helpompi saada tolkku tarinasta ja henkilöhahmoista lukemalla ensin painettua teosta jonkin aikaa ja siirtymällä vasta sitten kuuntelemaan tarinaa.
Kaiken kaikkiaan tarina rakentaa mielenkiintoisen valheiden, rikosten ja väkivallan verkon, joka pitää otteessaan, kauhistuttaa ja viihdyttää. 500 sivua meni kuin silmänräpäyksessä.
Vanessa Frank-trillerisarjasta löytyy Polttavan maan lisäksi jo kolme seuraavaakin osaa suomeksi, jos haluaa heti päästä jatkamaan poliisikomisarion seikkailuja.
Polttava maa, Pascal Engman, WSOY, 2020
Suomentanut Pekka Marjamäki
Ruotsinkielinen alkuteos: Eldslandet, 2018
Comments