Rakas Senthuran on Akwaeke Emezin omaelämäkerrallinen teos joka koostuu kirjeistä, joita kirjailija on kirjoittanut läheisilleen.
Kirjeissään Emezi puhuu inspiroivasti kirjoittamisesta. Hän puhuu rohkeudesta kirjoittaa ja julkaista kirjoja. Rohkeudesta elää sellaista elämää kuin hän itse haluaa. Hän kuvaa yksityiskohtaisesti kirjojen myyntiprosessia hintoineen, ja maailmaa, jonka kirjailija kohtaa työstäessään ja myydessään teoksiaan.
Etenkin kirjoittamiseen ja julkaisemiseen liittyen Emezi nostaa paljon samoja teemoja, joita mekin olemme pohtineet. Hän purkaa kokemusta siitä, kuinka mustien ja ruskeiden kirjailijoiden oletetaan kirjoittavan tietynlaista kirjallisuutta ja käyttäytyvän tietyllä tavalla. Toisaalta hän antaa myös elävän esimerkin erilaisesta tavasta tehdä asioita. Hän kannustaa muitakin oman tiensä kulkemiseen ja kunnianhimoisuuteen vähättelemättä silti vaikeuksia ja ikäviä asenteita, joita oman arvonsa tunteva musta nuori tekijä alallaan kohtaa.
“Vasta paljon myöhemmin sain selville, että on olemassa kaanon,
jota minun oletettiin suosivan etenkin jos halusin pitää itseäni kirjailijana,
että kuolleiden valkoisten miesten tuotanto on eräänlaista valuuttaa.”
Emezi kertoo elämästään obanjena. Meille tämä tuntui kiinnostavalta, sillä lukemassamme kirjallisuudessa obanjeja on aina tarkasteltu ulkopuolisesta näkökulmasta. Useammassakin kaunokirjallisessa teoksessa on merkattu obanje-lapsi viiltelemällä ja etsitty tilanteeseen ratkaisua. Nyt näkökulma vaihtuu ja kertojana toimii obanje itse. Osittain ihminen, osittain jumala, henkiolento jalka aina toisella puolella, joka päättää itse omista viilloistaan.
“Olin odottanut tätä vuosia. Tämä oli toinen kerta, kun muokkasin kehoani,
jotta se muistuttaisi enemmän henkiminuuttani.”
Emezi puhuu oman asunnon ostamisesta, kotiin liittyvästä yksinäisyydestä ja tyytyväisyydestä, kotiinpaluusta Nigeriaan Makean veden julkaisun jälkeen, kroonisesta kivusta, mielenterveysongelmista, kehon kojausleikkauksista ja manifestoinnista. Hän kuvaa erilaisia suhteita toisiin ihmisiin ja itseen. Hän kuvaa olemista, hyvin arkisiakin asioita ja ajatuksia.
Monen tekstin kohdalla unohdimme, että luimme tosiaan kirjeitä. Harva teksteistä oikeasti tuntui kirjeiltä, vaikka ne olivatkin jollekin toiselle osoitettuja. Kirjeet ovat esseemäisiä ja niistä koostuva teos jotakuinkin koherentti omaelämäkerrallinen kokonaisuus. Mitä enemmän kirjeitä luki, sitä suuremmin tajusi myös sen, kuinka omakohtainen hänen ensimmäinen romaaninsa, Makeaa vettä, on.
“Samalla kun mellakat polttivat kaupunkia,
minä ja sisareni uskoimme näkymättömiin keijuihin,
takapihalla piileskeleviin haltioihin.”
Rakas Senthuran sisältää paljon kaipuuta, yksinäisyyttä ja rakkautta. Sisältö oli pitkälle hyvin samaistuttavaa. Kaikkihan me kamppailemme omien epävarmuuksiemme kanssa. Välillä se tuntui kuitenkin sisältävän meidän makuumme vähän liikaa kärsimystä ja hätää. Onneksi siinä vaiheessa, kun kyllästyimme rankkuuteen ja raskauteen teemoista liikuttiin eteenpäin ja saimme lopuksi nauttia vielä kiinnostavista ajatuksista kuolemattomasta rakkaudesta, erosta ja kuolemasta.
Vaikka kirja sisältää vaikka ja mitä, tuntui se toisinaan vähän toisteiselta. Siksi pohdimmekin, että ehkä kirjeitä kannattaa lukiessa vähän säästellä, eikä välttämättä ahmia koko romaania kerralla putkeen.
“Se herätti toivon, että myös ei-valkoisille kokeileville kirjailijoille on tilaa, että saamme nähdä yhä enemmän omia kirjojamme, jotka todistavat että voimme kertoa kaikenlaisia tarinoita ja kirjoittaa vaikka millaisia ajatuksia. Meidän ei tarvitse niellä työtämme eikä pelätä, että se on liian poikkeavaa menestyäkseen, meidän ei tarvitse pelätä että kuulostamme teennäisiltä tai että emme vedä vertoja valkoisille miehille, sillä tosiasiassa ei ole olemassa kaanonia, johon emme voisi kajota.”
Rakas Senthuran: mustan hengen muistelmat, Akwaeke Emezi, Kosmos, 2023
Suomentanut Kaisa Kattelus
Englanninkielinen alkuteos: Dear senthuran, 2021
Comments