Japanilaisen Emi Yagin esikoisromaani Tyhjyyspäiväkirja kertoo 34-vuotiaasta Shibatasta. Teosta on verrattu muun muassa Sayaka Muratan Lähikaupan naiseen, johon muutama vuosi sitten tykästyin kovasti ja halusinkin siksi tarttua tähän teokseen.
Yagi kuvaa päähenkilön, Shibatan, kautta Japanin työelämää ja esimerkiksi siinä vallitsevaa epätasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Samalla kirjassa käydään läpi naisen asemaa yhteiskunnassa ja miten naisen elämän “oikeaoppisesti” pitäisi mennä. Ensin työ ja sen jälkeen aviomies, perhe ja kotiäitiys.
Shibataa turhauttaa olla yksi ainoista naistyöntekijöistä toimistolla, koska naisena hänelle lankeaa aina tehtäväksi hoitaa kahvit ja muu purtava kokouksiin tai muihin kokoontumisiin. Hän kehittää kuitenkin pienin valheen, että hän on raskaana ja pain hän saa töissä erityiskohtelua: pääsee lähtemään normaalia aikaisemmin töistä eikä joudu tekemään ylimääräisiä tarjoilutöitä toimiston kokouksissa.
“Äkkiä tunsin halua luoda jotakin omaa, jota voisin suojella. Valheen kaltainen,
täysin henkilökohtainen, muiden silmille näkymätön asia oli hyvä.”
Teos jakautuu päiväkirjamaisesti kuvitteellisiin raskausviikkoihin, joissa Shibata kuvaa elämäänsä ja samalla valheellisen raskauden etenemistä. Raskausuutisten jälkeen Shibatalta vapautuu aikaa töistä itselleen entistä enemmän. Hän ilmoittautuu muun muassa äitiysaerobiciin ja tustustuu sitä kautta useampaan odottavaan äitiin.
Romaania on mainostettu sanoin “pieni valhe taikoo esiin isoja ihmeitä”. Itse ainakin jäin odottamaan niitä ihmeitä ja olisin kaivannut jotain suurempaa tai jopa fantasianomaisia elementtejä tarinaan. Näin ei kuitenkaan ollut ja suurimmaksi osaksi teos tuntui itselleni vähän liiankin tavalliselta arjen kuvaamiselta ilman sen suurempia juonenkäänteitä.
Tyhjyyspäväkirja on vain vähän yli 150 sivua pitkä, vaikka tuntui osittain paljon pidemmältäkin hitautensa vuoksi. Luin teoksen loppuun, koska japanilaisen työelämän kuvailu oli tehty mielenkiintoisesti ja nautin myös paljon raskausajan pohdinnoista. Shibatan keskusteluja muiden odottavien äitien sekä erään hänen mieskollegansa kanssa oli kiinnostava seurata.
“Selostuksesta kävi ilmi äidin ja sikiön fyysiset muutokset raskausviikko kerrallaan. Laskin olevani 14. viikolla. Sovelluksen mukaan olin ohittanut vaiheet, jolloin raskauspahoinvointi oli voimakasta ja keskenmenon riski suuri. Huh mikä helpotus.”
Kirja oli lopulta pieni pettymys, koska jäin koko ajan odottamaan jotain suurempaa tapahtuvan. Lopulta suuri muutos olikin vain uusi harrastus tai pieni hemmottelu kylpysuolan kera kylpyammeessa. Tykkäsin kuitenkin teoksen kirjoitustyylistä, rauhallisuudesta sekä asioiden ja tapahtumien kuvailusta.
Tämän tyylisissä kirjoissa, joissa käydään lähinnä läpi vain arkea, usein tarina on myös rauhallinen ja vaaraton. Minusta onkin välillä ihanaa ja turvallisen tuntuista lukea kirjaa tietäen, ettei mitään pahaa ole todennäköisesti tulossa kirjaa lukiessa eteenpäin ja voi vaan uppoutua rauhalliseen lukemisen tunnelmaan.
Tyhjyyspäiväkirja, Emi Yagi, Otava, 2023
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Japaninkielinen alkuteos: Kūshin techō
Comments